0. "Alzheimerin muistoja" - El Barrio
1. Ave Vestel: Suomalaisten ja virolaisten sosiaaliturvan toimeentulotukien vertailu käyttäen esimerkkinä Alzheimerin tautia sairastavien perheiden tilannetta
2. Loppuvaiheessa olevien puhekyvyttömien muistisairaiden unelmat
3. Muistisairaat ovat sankareita!
4. Viisi ilmaista resurssia
5. Elämän 98 ilonaihetta - näitä et rahalla saa
6. Näin selviät elämän tyrskyissä
7. Itsehoidosta (laman) aikana
0. "Alzheimerin
muistoja" - El Barrio
Suomennos Dalia Aljuboori
Nyt kun olemme kaksin,
tänään on
14. Helmikuuta,
edelleen
huuliltani
nämä kauniit
nuotit lausun
Kertoakseni
sinulle että rakastan sinua.
Nyt kun
olemme kaksin,
enemmän
yksin kuin kuu taivaalla,
En pelkää
mitään vierelläsi,
olet minun
jalokiveni,
minun
keskipisteeni ja onneni.
Miten
mukavasti kulkeekaan aika kun syleilet minua.
Olen aina
ollut opas joka ohjaa Amoria ja hänen nuoliaan.
On turha
kirjoittaa onnellisia tarinoita. Kirjoittakaa ylös tämä tarina huulistani sinun
huuliesi kanssa.
Nyt kun
olemme vanhempia, vuosiemme tornissa.
Miten on
mahdollista että vielä koen sähköiskun kun kosketat kättäni.
Nyt kun
olemme orjia ryppyjen ja kömpelyyden,
Vielä,
huuleni lausuvat lauseet jotka kertovat
Että
sinunlaistasi ei ole toista.
Vielä
muistan paitasi,
Sekä jopa
lyhyen hameesi.
Joka kerta
kun suutelit minua,
Ja sanoit
että maistun tuoreelta leivältä.
Ja kuinka
kiven kärjellä,
Kaiversimme
rakkauden leiman
Rautatammen
alla,
Piirsimme sydämen,
Ja puu
pihkaverellään leimasi rakkautemme.
Ja siitä
hetkestä lähtien,
Syntyi
rakkaus, syntyi rakkaus, syntyi rakkaus,
Ja minä
rakastan sinua, olet elämäni.
Päivät
kuluivat, ja rakkautemme kasvoi suureksi.
Miten voi
olla mahdollista
Että elämä
teki meistä hetkessä isän ja äidin
Suojelimme
jälkikasvuamme ylitse kohtalomme,
Ja minä
tulin huomaamaan että maailmassa ei ole suurempaa rakkautta kuin äidin rakkaus
lapsiinsa.
Nyt kun
olemme kaksin,
Ja on 14.
Helmikuuta.
Miten voi
olla mahdollista
Että elät
unohduksissa, yöpuvussa,
Ja hiukset
takussa.
Että sinua
kohdellaan kuin mielisairasta
Unohduksen
ja sen aiheuttamien haavojen vuoksi.
Nyt sinua
kutsutaan Alzheimeriksi
Kun minulle
olet ollut, ja tulet aina olemaan rakkauteni Maria.
Kerro
elämälle, että mielesi yhä muistaa ne illat,
Muistaa
rakkautesi tätä vanhaa miestä kohtaan,
Ei aika voi
pyyhkiä niitä mielestäsi koskaan.
Että muistat
joka minuutin kun yhdessä karkasimme
Nukkumaan
rautatammen alle
Jonka ihoon
kaiversimme sydämen
Ja jonka puu
leimasi pihkaverellään.
Ja siitä
hetkestä lähtien,
Syntyi
rakkaus, syntyi rakkaus, syntyi rakkaus,
Ja minä
rakastan sinua, olet elämäni.
1. Ave Vestel: Suomalaisten ja virolaisten sosiaaliturvan toimeentulotukien vertailu käyttäen esimerkkinä Alzheimerin tautia sairastavien perheiden tilannetta
Tutkimus on laadittu vuoden 2015 keväällä Tarton Yliopiston
Pärnun Collegen sosiaalityön ja kuntoutuksen organisaation opinnäytetyönä. Sen
laadinnassa haluttiin selvittää omaishoitajien selviytyminen arjesta, lisäksi
haluttiin vertailla hoitajien
elämänlaatua Virossa ja Suomessa. Opinnäytetyön päämääränä oli analysoida
Alzheimer-potilaiden omaishoitajien tukitarvetta ja valtion, paikallishallintojen ja yhteisön
tarjoamia tukimahdollisuuksia. Tutkimuksella haluttiin osoittaa, miten tärkeä
on perhehoito, sillä usein on taudista tietoiseksi tullut ihminen
ilmoittanut haluavansa pysyä loppuun
saakka tai vähintään mahdollisimman pitkään hänelle tutussa kotiympäristössä.
Opinnäytetyön kirjoittajan mielestä on suuri rooli myös perheensiteillä, jossa
läheisestä ihmisestä ei haluta helposti luopua ja sairastuneelle halutaan tarjota
kotihoidolla parhaita mahdollisia olosuhteita. Edellä mainitun aiheen tutkimisen
tarpeellisuuteen osoitti kirjoittajan mukaan myös seikka, että tieto Alzheimer-taudista
ja omaishoidosta on Virossa vähäinen.
Opinnäytetyön kirjoittamisella on käytetty 65 kirjallista
ja verkko-lähdettä. Tämän lisäksi tutustui kirjoittaja lähes sataan muuhun
lähteeseen saadakseen lisätietoa Alzheimer-taudista, siihen liittyvästä
hoidosta ja omaishoitoa koskevasta sosiaalijärjestelmästä.
Opinnäytetyössä on teoreettinen ja empiirinen jakso. Ensimmäisessä
luvussa esitellään tarkemmin Alzheimer-tautia sairastavien hoitoon ja huoltoon
liittyvä seikkoja. Ensimmäisen jakson ensimmäinen alaluku sisältää
muistihäiriöitä ja Alzheimer-tautia koskevaa materiaalia, toisessa alaluvussa
käsitellään tarkemmin Alzheimer-taudin oireita taudin eri vaiheissa. Kolmannessa
alaluvussa tehdään yleiskatsaus hoidon erityispiirteistä ja neljännessä
omaishoitajille tarpeellisista tiedoista ja taidoista. Viidennessä alaluvussa
käsitellään omaishoitajien tukimahdollisuuksia Virossa ja Suomessa.
Työn toisen jakson ensimmäisessä alaluvussa esitellään työssä
käytettyjä tutkimusmenetelmiä ja kvalitatiiviseen tutkimukseen osallistuneita
perheitä. Toinen alaluku kuvaa tietojen keräilyn analyysimenetelmää.
Kolmannessa ja neljännessä alaluvussa esitellään omaishoitajien ja
asiantuntijoiden kanssa tehtyjen haastattelujen analyysi. Viidennessä alaluvussa
pohditaan tutkimuksen suorittamista ja
vertaillaan kerättyjä tietoja valtioittain.
Tutkimuksen päämääränä oli selvittää, mitkä ovat
perheenjäsentä hoitavien ihmisten suurimmat hoitoon liittyvät ongelmat ja
millainen on hoitajia neuvovien sosiaalityöntekijöiden mielipide
tukimahdollisuuksista Virossa. Asetetun päämäärän mukaisesti etsittiin
vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
-
Mitkä ovat omaishoitajien hoito-
ja huoltotyöhön liittyvät tehtävät?
-
Millainen on omaishoitajien
arvioitu henkilökohtainen suoriutuminen ja hoitokuormitus?
-
Millaisia tietoja ja taitoja
tarvitsee omaishoitaja laadukkaan hoidon takaamiseen ja millaiset on hänen
mahdollisuutensa niiden hankkimisella ja saamisella?
-
Mitkä ovat valtion, paikallishallinnon
ja yhteisön tehtävät hoitajien tukemisella?
-
Mitkä ovat omaishoitajien
odotukset ja tarpeet laadukkaan hoidon takaamiseen?
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista menetelmää ja
siihen osallistui kolme omaishoitajaa, joiden päivittäisenä tehtävänä on
Alzheimer-tautia sairastavan perheenjäsenen hoitaminen. Kaksi omaishoitajaa oli
Suomesta ja yksi Virosta. Heidän lisäksi osallistui tutkimukseen kaksi sosiaalityöntekijää
Virosta. Jokaista osallistujaa haastateltiin, kysymykset olivat kohderyhmä
huomioon ottaen eri tavalla muotoiltuja. Haastattelukysymykset jakautuivat
seitsemään alaryhmään ja niitä oli 30. Kummankin kohderyhmän haastattelun
päätti avattu aihe, jossa osallistuneet omaishoitajat saivat mahdollisuuden
tehdä ehdotuksia omaishoitajien tukemisen parempaan järjestelyyn ja
sosiaalityöntekijät kertoivat näkemyksistään omaishoitajien
tukimahdollisuuksien parantamiseen.
Tutkimuksesta
selvisi, että
Alzheimer-tautia
sairastavan ihmisen huolto vaatii runsaasti aikaa, fyysisiä ja henkisiä
resursseja. Sairaan hoitotarve ei anna omaishoitajalle mahdollisuutta
osallistua ilman tukipalveluja osallistua työelämään eikä koulutuksiin kodin
ulkopuolella. Omaishoitajat tarvitsevat laadukkaan hoidon takaamiseen valtion
ja yhteisön tukea, tietoja, taitoja ja informaatiota palveluista ja
tukimahdollisuuksista. Hoitoon liittyvää lääketieteellistä tietoa halutaan
saada Alzheimer-taudista ja sen osalta toivotaan lääkintähenkilöstön järkevää
lähestymistä dementiaan liittyviin kysymyksiin.
Koulutustarpeen selvittämisellä
selvisi, että omaishoitajat haluavat uusinta tietoa siitä, miten pitää
itsestään huolta, ergonomiasta sekä sairaanhoitoon liittyvästä. Tutkimuksen
tulosten pohjalta voi väittää, että omaishoitajat arvostaisivat kotioloissa
järjestettävää ohjausta ja sen voisi järjestää ihminen, jolla on hoitotyö
kokemuksia. Tarpeellisena tukimahdollisuutena pitävät omaishoitajat
osallistumista kokemusten vaihtamiseen ja neuvotaan ryhmätoiminnassa.
Kaikki tutkimukseen osallistuneet vastaajat ovat väittäneet, että
omaishoitajille tarjottavien tukien ja palvelujen osalta saatavissa oleva tieto on ahdas ja
huonosti löydettävissä. Valtion ja paikallishallintojen tukien, palvelujen ja
tietojen saatavuudelta ovat paremmassa asemassa Suomen omaishoitajat ja
tarjottavat palvelut ovat omalta ja hoitajan kannalta tarpeellisia. Virossa tulisi
sosiaalityöntekijöiden ja omaishoitajien mukaan muuttaa tukien ja palvelujen
järjestelmää ja olisi taattava omaishoitajien toimeentulon mahdollistava elintaso.
Opinnäytetyön kirjoittaja haluaa kiittää tutkimukseen
osallistuneita omaishoitajia ja sosiaalityöntekijöitä yhteistyöstä sekä kiittää
työn ohjaajaa Dagmar Narussonia ohjauksesta ja avusta. Erityistä kunnioitusta
haluaa kirjoittaja tämän työn yhteydessä osoittaa Petter Pulkkiselle, jonka
epäitsekäs toiminta omaishoitajana on tämän opinnäytetyön aiheen valinnan motiivina
ja joka on ollut henkisesti mukana tämän tutkimuksen valmistumiseen.
2. Loppuvaiheessa
olevien puhekyvyttömien muistisairaiden unelmat
Eevaa
hoitaessani, eri tahojen kanssa kommunikoidessani ja muiden muistisairaiden
hoitamiseen perehtyessäni olen tullut vakuuttuneeksi, että kaikkein kiireellisin
ja tärkein asia olisi sairauden
loppuvaiheessa olevien puhekyvyttömien muistisairaiden elämänlaadun ja hyvän
hoidon
varmistaminen. Kaikilla 130 000
muistisairaalla ja tulevilla muistisairailla on varmuudella unelmat ja samalla
syvä huoli hyvästä hoidosta erityisesti loppuvaiheessa.
130
000 muistisairaan ja tulevien muistisairaiden unelmat(=muistisairaiden
mahdotonta saavuttaa omin voimin) silloin, kun he eivät itse enää pysty
kertomaan niistä eikä heillä ole ketään, joka huolehtisi niistä:
1.
Terveellistä ja maittavaa ruokaa ja juomaa riittävän usein.
Lisäkustannus 1-2
€/vrk
2.
Kuivia vaippoja riittävän usein.
Monesti
normi on vain 3 vaippaa/vrk. Itse olen Eevalle laittanut vuodesta
2007
lähtien 6-8 vaippaa/vrk. Jalkapallokentälle levitettyinä ne peittäisivät koko
kentän, kun taas normilla peitettäisiin vain 40% kentän pinta-alasta.
Vaippojen
harva vaihtaminen työllistää sotkuisuudestaan johtuen henkilökuntaa paljon
enemmän kuin usein tapahtuva vaippojen vaihto.
Märissä
ja ulosteisissa vaipoissa pitäminen on hirveää ja ihmisarvoa alentavaa
muistisairaan kannalta ja lisää paljon virtsatietulehduksia ja muita vaivoja,
joiden hoitaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin mitä vaippojen pihistämisessä
säästetään.
Lisäkustannus 1-2,5 €/vrk.
3.
Mielimusiikkia lepoaikoina valveilla ollessa.
Soittimia
ja tallennusväliteitä omaisilta ja vapaaehtoiskeräyksillä.
Mielimusiikin
täydennyshankintoihin
10-15
€/kk
4.
Hierontaa, venytyksiä ja aktivointia.
Mieluimmin
useaan hoitomuotoon perehtyneitä ja muistisairaan sairauden vakavuuden
ymmärtäviä, jolloin he pystyvät saavuttamaan hoidettavan luottamuksen, hoito
kaksi kertaa kuussa, kustannukset 100-200 €/kk
5.
Vitamiineja, hivenaineita ja luontaisaineita
lääkärien ja asiantuntijoiden
ohjeilla ja valvomana, 1-5 €/vrk.
6.
Vakavasti muistisairaille tulisi tulisi järjestää ulkoilmassa
ja mieluimmin luonnossa liikkumista säiden salliessa 1-5 kertaa
viikossa
. Henkilökunnan työn suunnittelulla sekä yhteistyössä omaisten
ja vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa tästä ei tulisi
lisäkustannuksia yhteiskunnalle.
Unelmien
(=hyvä hoito) toteutukselle tulisi tärkeydestään ja hyödyistään huolimatta
hintaa "täysimääräisenäkään" vain 200-500 €/kk/muistisairas.
Kun
huomioidaan lisävaipoista ja muista kohdista saatavat taloudelliset hyödyt,
niin unelmien toteutus aiheuttaisi yhteiskunnalle pikemminkin lisäsäästöjä kuin
lisämenoja.
Loppuvaiheessa
olevan muistisairaan hoidon kokonaiskustannukset ovat arviolta 5000-9000 €/kk.
"Täysimääräisinäkin" unelmakustannukset 200-500 € olisivat vain
2,2-10 % kokonaiskustannuksista.
JOKAINEN
MUISTISAIRAUDEN VAKAVASSA VAIHEESSA OLEVA JA TULEVA MUISTISAIRAS HALUAISI
VARMUUDELLA MIELUUMMIN 6-8 VAIPPAA/VRK KUIN 3 VAIPPAA/VRK. SUOMALAISESSA
YHTEISKUNNASSA EI OLE OLLUT EIKÄ OLE NYKYISELLÄÄNKÄÄN YHTÄÄN AINOAA
TAPAUSTA, JOSSA VASTOIN ASIANOMAISTEN TÄYSIN YKSIMIELISTÄ KANTAA HEIDÄN
OIKEUKSIAAN LOUKATAAN NÄIN EDESVASTUUTTOMALLA TAVALLA. NÄIN ON VOITU
MENETELLÄ JA NÄKÖJÄÄN MENETELLÄÄN EDELLEENKIN, KOSKA KUKAAN MUISTISAIRAS
EI OLE VOINUT TULLA EIKÄ TULE KOSKAAN JÄLKIKÄTEEN KERTOMAAN HIRVEÄSTÄ
KOHTELUSTAAN.
3. Muistisairaat ovat sankareita!
Muistisairaat
kamppailevat herra Alzheimeria vastaan, he
ovat
sankareita
!
Me omaishoitajat ja tukihenkilöt olemme ”huoltojoukkoja” joiden
tehtävänä on tarjota muistisairaille paras mahdollinen ”huolto ja aseet” tähän
tappioon päättyvään viivytystaisteluun.
Kun me ymmärrämme muistisairaiden sankaruuden, niin
Suomessa 130
000 muistisairaan elämänlaatu paranee huikeasti
, eikä se maksa kellekään
mitään!
Me kaikki ymmärrämme, kohdellaanko meitä sankareina vai ”kasviksina”.
Alzheimer ei
vie ymmärrystä eikä tunteita.
4. Viisi ilmaista resurssia: positiivisuus, huumori, kiitollisuus, toivo ja ilo
Meidän kaikkien käytettävissä on niin halutessamme viisi ilmaista resurssia, eikä niitä rahalla voi edes ostaa.
Jotta paremmin muistaisimme nämä resurssit, olen kytkenyt ne kätemme sormiin, jotka ovat aina mukanamme muun käytön ohella muistuttamassa meitä näistä resursseista.
Peukalo: Positiivisuus
Jokaisella pilvellä on hopeareunus. Rikas elämä ei maksa paljon
(Pirkko-Liisa Perttula: Aurinkoinen mieli).
Etusormi: Huumori
, sodassakin mitä kovempi paikka, sitä kovempi huumori. Hyvä huumori on ryhmää tai yhteisöä yhteen ”hitsaava” ja voimia antava ja antaa rohkeutta kamppailla viimeiseen saakka myös mahdottomien tehtävien kohdalle sattuessa.
Huumori on arvo, resurssi ja arvojen "kasvualusta". Vaikka meillä olisi miten hyvät arvot tahansa, niin vasta oikea huumori saa ne toimimaan kunnolla eli saamme "turbon" päälle.
Keskisormi: Kiitollisuus
tarkoittaa sitä, että olemme saaneet jotain, mitä emme ole ansainneet. Kiitollisuus on lyhin tie onneen. Kiitollinen ihminen ei voi olla onneton (surullinen kylläkin). Kiitollisuus on elämän kultareunus (Matti Otala). Ainoa tapa levittää onnellisuutta on jakaa se jonkun kanssa (”Aug Hepoaho”).
Nimetön sormi: Toivo
. Pentti Haanpää on sanonut: "Toivo on resurssi, jonka varassa astumme huomiseen." Silloin kun menetämme toivon, meille käy huonosti, vaikka meillä olisi miten hyvät edellytykset selviytyä.
”Hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen.” Olen aikaisemmin suhtautunut ehkä vähän huvittuneestikin tähän sanontaan, mutta en suhtaudu enää. Nyt se voisi mielestäni pikemminkin olla: ”Hukkuva jaksaa sinnitellä pitempään, jos hän tietää, että ylävirralta on edes oljenkorsi tulossa.”
Pikkusormi: Ilo
, joka voimien hiipuessa muuttuu rauhaksi.
Yksi ilo hajottaa sata surua.
(Kiinalainen viisaus)
5. Näin selviät elämän tyrskyissä
(Hyvän olon) Kotilääkäri, huhtikuu 2013/Marja Aalto/asiantuntijana logoterapeutti Pirjo Möller
12 x selville vesille
1. Näkökulman vaihtaminen. Jos menetys tuntuu murskaavalta, yritä vaihtaa näkökulmaa. Ethän surisi näin, jos se mitä menetit, ei olisi niin arvokasta. Rinnalle voi nousta kiitollisuus siitä, että elämääsi on kuulunutniin hieno asia tai ihminen; se oli lahja, jonka sait elämääsi. Hyvä yhteinen aia on tallella muistoissasi. Olet saanut elää sen.
2. Arvojen laajentaminen. Jos meillä on vain yksi arvo, vaikka työ, asema, olympiamitali, oma lapsi tai tietty koulutus, käy huonosti, jos menetämme sen. Kun haemme elämäämme monia asioita, joita pidämme arvokkaina, emme putoa koskaan tyhjän päälle. Arvojen todeksi eläminen antaa tarkoitusta elämälle.
3. Katseen kääntäminen. Käännä katse pois omasta navastasi. Toimii aikuisella aivan yhtä hyvin kuin lapsella, jonka huomio viedään kaatumisesta vaikka ohikiitävään paloautoon; oma murhe pienenee, jopa unohtuu. Katso omaa elämääsi myös matkan päästä. Ota etäisyyttä murheisiisi ja näe myös ilonaiheet.
4. Mielen uhmavoima. Ei vain niin, että päättää selvitä vaikeuksista omalla uhmallaan ("vielä minä teille näytän"), vaan että näkee elämässä tarkoituksen, mitä varten minun täytyy selvitä. Puskee mielensä voimin kohti jotain itselle arvokasta olosuhteista huolimatta.
5. Ihmisen kokoinen paikka. Ihminen ei ole kaikkivoipa. Et voi tehdä ihmeitä. Hyväksy se, että voit täyttää vain ihmisen kokoisen paikan. Lisäksi ihminen on erehtyväinen ja tekee virheitä, myös alhaisia valintoja.
6. Menetyksen hyväksyminen. Elämään kuuluvat myös menetys ja kärsimys. Se pitää hyväksyä. Toinen vaihtoehto on jäädä uhriksi ja katkeroitua. Tämä ei tarkoita, että kärsimykseen pitäisi jäädä: kaikki tarpeeton kärsimys pitää poistaa elämästä. Kärsimys ei vie elämästä sen tarkoitusta ja mielekkyyttä.
7. Henkilökohtainn vapaus ja vastuu. Ihmisellä on aina jonkinlainen valinnan mahdollisuus ja siksi myös vastuu siitä, mitä valitsee. Jos ei voi muuta, voi valita, miten tapahtuneeseen suhtautuu. Katkeroidunko vai en? Jäänkö uhriksi vai rämminkö eteenpäin? Älä myöskään odota, että muut tekevät sinut onnelliseksi.
8. Katso itseäsi rakkaudellisesti peiliin. Älä hae vikoja, vaan katso itseäsi lämmöllä. Näet erehtyväisen, rajallisen inhimillisen ihmisen. Hyväksy, että voit jättää virheet taaksesi, vaikka koko muu ympäristö ajattelisi niitä. Pääset eteenpäin, kun teet vastaisuudessa eettisesti oikeita valintoja, joita itse arvostat.
9. Elämän lahjaluonteen oivaltaminen. Auttaa menetyksenkin hyväksymisessä. Elämä on meille lahja, samoin kaikki mitä se tuo mukanaan. Koska elämä on antanut lahjoja, voimme menetyksen hetkellä luottaa, että ehkä vielä jotain muuta on tulossa.
10. Olla joku jollekulle. Ihmiselle on tärkeää olla joku jollekin. Älä odota, että sinut huomataan, vaan huomioi itsekin muita. Voit vaikka hymyillä ja tervehtiä bussikuskia. Sinä voit olla tänään joku jollekulle ja luoda iloa.
11. Hyvän päiväkirja. Meillä on usein taipumus märehtiä ikävyyksiä; juuri kurjuudet kirjataan päiväkirjaan. Sen vastineeksi kootaankin kaikki se, mitä hyvää on tapahtunut sekä se, mitä hyvää minä itse olen tehnyt.
12. Elämän tase. Sama kuin edellä, mutta koko elämän laajuisessa mittakaavassa. Ei märehditä, miten väärin meitä on kohdeltu ja mitä ilman olemme jääneet. Hehkutetaan kaikkea hyvää, mitä elämä on meille antanut, kuten lahjakuuksiamme ja osaamistamme. Lisäksi taseeseen kirjataan, mitä vielä voisin tuoda maailmaan, mitä hyvää voisin tehdä.
6. Itsehoidosta (laman) aikana
1. Vähennä turhan suremista - huolehtiminen sinänsä ei muuta mitään.
2. Arvioi uudelleen toimintasi ja arvosi. Säästä aikaa luopumalla turhasta. Keskity ja suuntaa voimia pysyvään.
3. Arvioi omia arvojasi: mikä on pysyvää ja olennaista.
4. Opettele luopumaan ja irrottautumaan. Älä vertaa mennyttä nykyisyyteen. Realiteetit ovat nyt käsillä, mennyt sitoo energiaa tulevalta, työstä sitä, mikä menneessä sitoo.
5. Pelasta itsesi itseltäsi: älä vaadi itseltäsi kohtuuttomia.
6. Opettele hyväksymään omat rajasi.
7. Lopeta ylihoivaaminen ja ota vastuuta vähemmän muista. Puhu välillä rehellisesti itsesi puolesta.
8. Älä kanna syyllisyyttä siitä, ettet jaksa aidosti olla kiinnostunut muista. Voit vaatia välillä hoivaa ja huomiota itsekin.
9. Älä tee kaikkea yksin.
10. Jaa tunteitasi muiden kanssa.
11. Kuuntele elimistöäsi, ajatuksiasi ja tunteitasi ja lopeta ongelman kieltäminen.
12. Luo ihmissuhteita, opettele niissäkin sanomaan "kyllä" ja "ei" todellisten tunteitesi pohjalta.
13. Yritä tunnistaa ylikuormituksen tunteiden todellisia syitä.
14. Anna itsellesi aikaa sopeutua muutokseen.
15. Luo hyviä hetkiä ja säilytä hyväksyvä, humoristinen asenne myös itseäsi kohtaan.
16. Pyri kohtuuteen kaikilla elämänalueilla. Älä kompensoi kohtuuttomuuden avulla.
H.J. Freudenberger & G. North: Adult and burn out