2. Isänmaallisuus (4)

1. Ei rakkaus isänmaahan ja kansaan ole sitä, että kaikki kaunistellaan, kaikki epäkohdat salataan. Rehellinen rakkaus paljastaa epäkohdat ja etsii niihin korjausta, etteivät ne ikuisesti jatku. (Katri Vala)

2. Ei kukaan häpäise isänmaataan niin paljon kuin vain juhlahetkinä isänmaallinen kansalainen, joka sitten arkioloissa ajattelee vain omaa etuaan laisinkaan välittämättä lähimmäisistään (Valentin)

3. Veteraanin iltahuuto

Rannalle himmeän lahden

aurinko laskenut on.

Kutsu jo soi iltahuudon,

taakka jo laskettu on.

Taattoa muista sa silloin,

askel jo uupunut on,

lapset ja lastemme lapset,

teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

Muistakaa, heille kallis ol’ maa,

kertokaa lapsenlapsille lauluin,

himmetä ei muistot koskaan saa.

Hymni soi holvissa hiljaa,

tummana kaipuuta soi.

Aika on korjannut viljaa,

sarka jo kynnetty on.

Ammoin me marssimme kahden,

tulta löi taivas ja maa.

Rannoille Äänisen lahden,

kelle nyt kertoa saa.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

Muistakaa, heille kallis ol’ maa,

kertokaa lapsenlapsille lauluin,

himmetä ei muistot koskaan saa.

Laineissa Laatokan mahti,

kahlita kenkään ei voi.

Veljet sen rantoja vahti,

konsa on koittavi koi.

Ylväänä Karjalan heimo

tuskaansa kantanut on.

Maaäiti suojaansa sulkee,

vartija poissa jo on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,

Muistakaa, heille kallis ol’ maa,

kertokaa lapsenlapsille lauluin,

himmetä ei muistot koskaan saa.


4. Isänmaallisuudesta kerroin esimerkkinä Pekka Tiilikaisesta, joka nuorena toimittajana sai tehtäväkseen vuonna 1952 tehdä haastattelun kaikista suomalaisista Helsingin olympiakultamitalisteista. Tässä tehtävässä hän meni myös tekemään haastattelua painin kultamitalistista Kelpo Gröndalista.(tietosanakirja nimeää luotettavaksi urheilijaksi, sittemmin SKDL:n kansanedustaja). Kun haastattelu oli tehty Gröndal kysyi Tiilikaiselta, saisiko hän tarjota ryypyn ja kun sai luvan niin kaivoi sängyn alta viinapullon ja tarjosi. Jonkin aikaa maisteltuaan ja jutusteltuaan heille tuli kisaa siitä, kumpi on isänmaallisempi ja suomalaisempi. Tiilikainen puolestaan oli niin oikeistolainen, ettei hän omien sanojensa mukaan voinut liittyä kokoomukseenkaan, koska se oli liikaa vasemmalla. Jonkin aikaa kisailtuaan isänmaallisuudellaan he päätyivät siihen, että kumpikin on tosi isänmaallinen. Mikään puolue sen enempää kuin mikään muukaan ryhmittymä ei voi omia isänmaallisuutta. Tärkeintä on, mitä sisimmässämme tunnemme ja mitä olemme valmiit tekemään ja olemmeko valmiit tarvittaessa uhraamaan jopa henkemme isänmaamme hyväksi. (Petter Pulkkinen läksiäistilaisuudessaan 19.6.2002)