Ajankohtaista


Pihlajanmarjoista

100 g pihlajanmarjoja sisältää 98 mg C-vitamiinia (appelsiini 51 mg)

Sinikka Piippo, Elinvoimaa puista (2017): Pakkanen ja pakastaminen vähentävät omenahapon ja parkkiaineiden määrää pihlajanmarjoissa ja liottaminen suolavedessä yhdestä kahteen vuorokautta vähentää niiden karvautta. 30 g suolaa vesilitraa kohti riittää, minkä jälkeen marjat huuhdotaan kuumalla vedellä. Ripulia aiheuttava parasorbiinihappo tuhoutuu kuivattaessa ja keitettäessä.

Marjojen maku paranee, jos niitä pitää pari päivää pakastimessa tai vähän aikaa uunissa. Marjoja voi syödä sellaisenaan tai mieluummin niiden happamuuden vuoksi mehuksi, nektariksi, simaksi, hilloksi, marmeladiksi, hyytelöksi, siirapiksi, kiisseliksi, keitoksi, marinadeiksi, kastikkeiksi, chutneyksi (hillomainen ruuanlisäke), viiniksi, snapseiksi ja likööriksi valmistettuna. Niitä voi lisätä leipään, pannukakkuun, piirakoihin, torttuihin ja pikkuleipiin. omenasoseeseen, omenahilloon, aroniaan tai porkkanaan sekoitettuna maku lievenee. Pihlajanmarjat maistuvat timjamin kera.

Pihlajanmarjoissa on erittäin paljon C-vitamiinia (100 grammassa 98 mg), runsaasti folaattia, karotenoideja, E- ja K-vitamiinia, kaliumia, rautaa ja runsaasti kuituja, pektiiniä ja steroleja. Marjojen vitamiinit, tanniinit, flavonoidit ja orgaaniset hapot takaavat niiden antioksidanttisuuden. Pihlajanmarjojen C-vitamiini on hyvin säilyvää ja kestää jopa keittämistä. Karoteeni on ihmiselimistölle helposti saatavassa muodossa. D-sorbitoli on myös diabeetikolle sopiva sokeri. Pihlajanmarjat lisäävät virtsaneritystä ja kohentavat ruokahalua. Ne alentavat hieman verenpainetta, lisäävät hiukan sapen eritystä, vähentävät kolesterolia ja parantavat maksan rasva-aineenvaihduntaa. Niillä on myös estrogeenivaikutusta. Marjojen ursolihappo vahvistaa hermostoa ja sydäntä. Marjat auttavat ripuliin ja tehokkaasti ummetukseen, peräpukamiin; ne parantavat maksan ja sapen toimintaa ja helpottavat puutostiloissa. Kuivatuista marjoista tehty tee virkistää, puhdistaa elimistöä ja kuntouttaa munuaisia.

 

Omena-pihlajanmarjahillo (Sinikka Piippo: Elinvoimaa puista)

2,5 kg pihlajanmarjoja

1,5 kg omenia (ei happamia)

1 kg intiaanisokeria tai hunajaa

0,5 tl kardemummaa

0,5 rkl kuivattua minttua

Marjat puhdistetaan ja pestään.

Ensin keitetään pihlajanmarjat ja erikseen omenapalat.

Jos hillosta haluaa sileää, silloin siivilöidään.

Yhdistetään marjat ja omenat.

Lisätään sokeri, kardemumma ja minttu ja keitetään noin 15 minuuttia hiljaisella tulella.

Jos käyttää hunajaa, se lisätään lopuksi keittämättä.

 

Makea hilloke ilman omenia vaatii 800 g sokeria, 1 litran vettä ja 1 litran pihlajanmarjoja.


Pihlajanmarjojen käyttö ja hyödyt

http://www.tribe.fi/ravitsemus/pihlajanmarjojen-kaytto-ja-hyodyt/?fref=gc


Etikkaan säilötyt pihlajanmarjat

https://www.soppa365.fi/reseptit/lisukkeet-sailonta/etikkaan-sailotyt-pihlajanmarjat


Parhaiden pihlajanmarjojen löytämiseksi kannattaa maistella eri pihlajien marjoja, koska niissä on melkoisia eroja maun, happamuuden ja makeuden suhteen. Kotiympäristössämme (Pohjois-Espoo) on runsaasti pihlajia ja siten myös pihlajanmarjoja. Olen vuosia seurannut, miten linnut syövät joistakin pihlajista marjat heti niiden kypsyttyä ja osin jopa puolikypsinä. Joissakin pihlajissa marjat säilyvät talven tuloon saakka ja ne kelpaavat linnuille vasta viimeisessä hädässä, kun pakkanen on ensin makeuttanut ja miedontanut niiden happamuutta - jos sittenkään. Siten kannattaa maistelun ja vertailun ohella seurata, mistä pihlajista marjat rupeavat ensimmäisenä häviämään ja maistella varsinkin niistä - onko sama maku kuin linnuilla. Pihlajanmarjat eivät ole jokamiehen oikeus.

 

Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry,   http://www.suvantory.fi/

1. Ylläpitää auttavaa ja neuvovaa puhelinpalvelua

2. Tarjoaa vertaistukea väkivaltaa kokeneille ikäihmisille

3. Antaa asiantuntija- ja neuvotteluapua

4. Toimii yhteistyössä eri auttajatahojen kanssa kaltoinkohtelu- ja väkivaltatilanteissa

5. Kerää ja jakaa tietoa ja materiaalia ikääntyneisiin kohdistuvasta kaltoinkohtelu- ja väkivaltailmiöstä

6. Järjestää aiheeseen liittyviä luento-, keskustelu- ja koulutustilaisuuksia sekä tapahtumia

7. Vuokraa videoita ”Vanhus kuvataiteessa” ja ”Viimeiset kukat  – asiaa kuoleman kohtaamisesta”


HYVÄNTEKEMISEN TARVE JA HYÖDYT ? 

Unna Lehtipuu: Timanttipesula – Sijoita elämäsi fiksusti

”Sinulla on perustarpeita, fyysisiä ja psykologisia. Sammutat janon juomalla, nälän syömällä, läheisyyden etsimällä seuraa ja perustamalla perheen. Psykologisiksi perustarpeiksi on alan johtavan teorian – itseohjautuvuusteorian – mukaan määritelty kolme tarvetta: VAPAAEHTOISUUS, KYVYKKYYS  ja LÄHEISYYS. Näistä kaksi ensimmäistä hyväksyttiin listalle ja 80-luvulla ja vuonna 2000 Ryan ja Deci lisäsivät sille  läheisyyden. Nyt listalle kärkkyy seuraava vahva tulokas, HYVÄNTEKEMISEN tarve. Esimerkiksi suomalainen filosofi Frank Martela on ansiokkaasti metsästänyt tälle empiirisiä tutkimustodisteita. Nämä perustarpeet ja niiden tyydyttäminen selittävät isosti sitä, miten myönteisenä arjen elämän koemme tänään ja pitkässä juoksussa. Nämä kolme psykologista tarvetta selittävät sitäkin, miten onnistumme töissä, tietokonepelien pelaamisessa, päihderiippuvuuksien hoidossa, terveyden edistämisessä tai jopa siinä, miten koemme seksin.

  Martela ei ole yksin ajatustensa kanssa, vaan laaja joukko tutkimuksia tukee ajatusta siitä, että hyväntekeminen on ihmisyyden ytimessä. Tukahduttamalla sen tukahdutat jotakin hyvin tärkeää itsestäsi. Kapeutat ja niukkuutat arkeasi.

  Ihmisellä on luontainen taipumus tehdä hyvää. Ei tarvitse olla filosofi, neurologi tai psykologi tietääkseen, että kun teemme hyvää, se myös tuntuu hyvältä. Arjen kokemus kertoo sen. Silti akateemiset tulokset antavat vielä sata syytä lisää lisätä hyväntekemistämme.”


Eläkeliiton Sanomat: Elämä jatkuu Alzheimerkoskessakin   (syyskuu 2016)

https://drive.google.com/file/d/0B3QH1Rw1x1V6ZVNVdlBIVldnUnVHNG0wbU9YRzBlbHdEUWg0/view?usp=sharing


iloinen ja positiivinen jumppa-, laulu ja musiikkihetki 

oli Viherlaakson muistipalvelukeskuksessa 19.7.

Jaettu materiaali nähtävissä

https://drive.google.com/file/d/0B3QH1Rw1x1V6OTlqMURhNWFPd3EzUDdiak9oZXZ1c2dhSElj/view?usp=sharing 

Musiikki on täysin ylivertainen yhteyden saamisessa vieraisiin muistisairaisiin ja varsinkin vakavasti muistisairaisiin


Terveisiä Prahasta (5-11.6.2016)
Ti 7.6. klo 17 (Suomessa 18)
Sunnuntaina tänne tullessamme lentokoneessa eräs paljon töiden takia matkustava mies kertoi, että kaikista kaupungeista eniten käy turisteja Prahassa.

Meille sopivan hotellin löytäminen on tärkeää. Ensimmäisestä hotellista kerrottiin, ettei heille ole tarjota meidän tarpeisiimme sopivaa huonetta=pyörätuolilla liikkuminen helppoa ja meille sopivat pesutilat. Booking etsi ystävällisesti meille kaksi vaihtoehtoa (mistä lämpimät  kiitokset), joista valitsimme ensimmäisen, Adria Hotel Praguen.

Kummallakin kentällä ja Finnairin koneessa saimme kaikkea tarvitsemaamme apua, mistä lämpimät kiitokset!

Hotellissa on hyvä ja monipuolinen aamiainen. Meillä on Eevan kanssa jo vuosia ollut sellainen systeemi, että minä käyn hakemassa meille aamiaisen huoneeseen, jota sitten vähän kerrassaan nautimme terveysaineiden kera. Koko henkilökunta on tosi ystävällistä ja esim. aamiaista hakiessani tarjotaan kaikkea mahdollista apua. Minua huolestuttaa se, että kun henkilökunta hemmottelee meitä tämän viikon, niin kotona olemme pulassa, kun siellä joudumme tekemään kaiken itse.

Maanantai-iltana kävimme kävelyllä Prahan ydinkeskustassa ja kävelyn päätteeksi herkuttelemassa perinneravintola Mustekissa nelimiehisen puhallinorkesterin viihdyttäessä asiakkaita herkullisella tavallaan kansainvälisillä ja paikallisilla kappaleilla. Pääruuaksi tilasimme suositun paikallisen perinneruuan eli voimakkaasti savustetun porsaan polven, jonka lisukkeina oli sipulia, piparjuurta ja kolmea erinomaista tahnaa. Juomiksi otimme kaakaota ja olutta, Eevalle annoin lusikalla olutta niin paljon kuin maistui. Jaksoimme syödä annoksesta kolmasosan ja loput tarjoilija pakkasi mukaamme. Porsaan polvi oli niin täyttävää ravintoa, että aamullakaan ei tehnyt mieli vielä edes kurkistaa sitä - puhumattakaan syömisestä.

Matkalukemisena minulla on Raija Oranen: Hirmuinen mies (J K Paasikivi) ja Ilkka Remes: Shokkiaalto. Niitä lueskelen Eevan nukkuessa.

To 9.6. klo 13
Me ollaan Eevan kanssa täällä kuin "Ellun kanat", nautimme hyvästä ruuasta, jäätelöstä, oluesta ja kävelyistä nähtävyyksien keskellä muiden turistien kanssa - joita on tosi paljon. Meillä on varmaan vähän samanlainen tunne kuin vuoristokiipeilijöillä, kun he ovat kaiken valmistelun ja kiipeämisen jälkeen päässet vuoren huipulle.

Tiistai-iltana kävimme syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Kiinalaisesta ruuasta ei tule ähkyä oloa, vaikka ahneuttaan ja tyhmyyttän söisi liikaakin.

Keskiviikkoiltana kävimme taas Mustekissa kuuntelemassa puhallinorkesteria ja herkuttelemassa - tällä kertaa kanalla ja vihanneksilla.

Su 12.6. klo 24, kirjoitettu kotona
Herkuttelua jatkoimme loppuviikollakin, tosin vähän kevyemmässä muodossa, ettei paino lisääntyisi liikaa reissulla.

Suomen kieltä emme kuulleet Prahassa kenenkään turistin puhuvan, vaikka siellä varmasti oli myös suomalaisia. Kuulimme sentään yhden suomenkielisen sanan, kiitos - jonka sanoi Mustekin ovimies.

Yleensä kotiin tullessa on enemmän tavaroita kuin matkalle lähtiessä. Meillä on tilanteestamme johtuen tilanne päinvastoin. Tavarat oli siten helppo pakata lauantaiaamupäivällä Eevan nukkuessa. Saimme hotellilta ystävällisesti tunnin lisäaikaa, koska koneemme lähtisi vasta klo 19:30. Lähdimme siten klo 13 hotellista varattuamme ensin hotellin avustuksella invataksin hakemaan meitä klo 15:45.

Jotta jaksaisimme kotiin saakka, meidän piti käyttää mahdollisimman järkevästi aika. Niinpä menimme ottamaan molemmille tunnin thaihieronnan, Eevalle aromaterapiahieronnan (pehmeämpi hieronta) ja minulle perinteinen thaihieronta (kovempi käsittely). Eeva rentoutui niin hyvin hieronnassa, että nukkui puolet ajasta. tunnin hieronnan hinta oli 40 euroa/hlö  ja meiltä kahdelta 70 euroa. Palvelu Eevan auttamisessa oli tosi hyvää ja ystävällistä.

Sovittuna aikana invataksi tuli hakemaan meitä kentälle. Auto oli pienikokoinen, mutta se oli tehty juuri pyörätuoliasiakkaiden kuljettamiseen ja tosi näppärä. Suomessa ei ole lainkaan tällaisia invatakseja. Palvelu oli hyvää ja hinta oli vain 20 % kalliimpi kuin tavallisella taksilla.

Rentouttavan hieronnan jälkeen Eeva jatkoi nukkumista invataksissa ja lentokentällä, joten Eevan aika kului nopeasti.

Saimme taas erinomaista ja ystävällistä apua lentokentillä, Finnairin henkilökunnalta ja kotiin tuoneelta taksilta - mistä kiitokset kaikille.

Nyt olemme sunnuntain lepäilleet pois matkan väsymystä ja tavoitteenamme on, että maanantai-iltana saunomme. 

Ehdin matkan aikana lukea osan Raija Orasen Hirmuisesta miehestä. Orasella on ollut käytössään Paasikiven päiväkirjat, joten hän osaavana kirjailijana pystyy tarkasti, elävästi ja erinomaisella tilannehuumorilla kuvaamaan Paasikiven elämää. Kirjan takakannessa: "Suurten päätösten ja linjausten takana elää toinen Paasikivi: isä jonka suhde lapsiinsa jää etäiseksi, ihminen joka taistelee oman luonteensa ja vanhenemisensa kanssa maailmanpolitiikan keskellä, leskimies joka rakastuu neiti Valveeseen - naiseen joka pian tunnettiin Alli Paasikivenä.
Paasikivi päiväkirjassaan 19.9.1944 (minä synnyin 11.11.1944)
"Hirmuinen on maamme kohtalo: Ja tämä johtuu meidän omasta tyhmyydestämme. Mitä tästä tulee?
Meillä ei ole poliittista älyä. Ja sitä tarvitsisimme enemmän kuin useimmat muut maat, koska meidän asemamme on niin vaikea. Mutta poliittisesti me olemme vähälahjaista kansaa. - Aivan kuten saksalaiset."
Edelleen vähintään yhtä ajankohtaista tekstiä kuin yli 70 vuotta sitten.

Tyylinäyte kirjasta:
Paasikivi, Tanner ja Hakkarainen (tulkkina) Moskovaan  neuvottelemaan Neuvostoliiton vaatimuksista.
"Lähtö Moskovaan tapahtui 31.10.1939 jälleen suuren väkijoukon ja laulujen saattelemana. Kun Paasikivi oli jo noussut junan rappuselle, Erkko ojensi hänelle kirjelapun, jonka otsikko oli: Yksityinen.
 Junan penkille päästyään Paasikivi luki tekstin yhä pahemmin hämmästyen ja hämmentyen. - Munahan se tässä neuvoo kanaa, hän mumisi tietämättä, suuttuako vai nauraa. '... unohda se, että NL on suurvalta ...'
- Kuulehan Tanner, Paasikivi sanoi tavoitettuaan tämän omasta hytistä, - minulla on tässä aika merkillinen paperi Erkolta, antoi tuolla asemalla lähtiessä.
- Sehän sattui, Tanner murahti ja veti taskustaan paperin hänkin. - Erkko muisti minuakin, mitä kai voidaan pitää tasapuolisen kohteliaana.
- Kumpi lukee ensin?
- Vaihdetaan paperit, olemmehan me jo omamme lukeneet.
 Tannerille antamissaa neuvoissa Erkko vakuutteli, etteivät venäläiset halua konfliktia, jossa he riskeeraisivat fiaskon koko maailman silmissä. ... "Meidän täytyy pysyä tiukkoina. Minä tiedän, että Sinä olet, mutta jaksaako Paasikivi? Kunpa ei Paasikivi lysähtäisi."
 Paasikivi laski kirjeen polvilleen. - että minä lysähdän! Voi saatana sitä miestä. Hän pyyhki kasvoja kämmeneensä.
...
- Merkillinen neuvo tuo, Tanner sanoi, - että pitäisi unohtaa, että Neuvostoliitto on suurvalta. Ilmeisesti ulkoministeri itse noudattaa tätä periaatetta.
 He asettuivat yölevolle, ja junan keinunnassa Paasikivi omaksi yllätyksekseen nukahti melkein heti. Varmaan siksi, ettei hän juuri tuona iltana ja yönä voinut tehdä kerta kaikkiaan muuta kuin nukkua."

Suosittelen Hirmuista miestä tämän tyylisistä kirjoista pitäville.

Sipoon Muisti ja Suomen muistiasiantuntijat:

Oikeus oman tahdon ilmaisemiseen

7.4.2016 klo 13-17, Juhlatalo, Nikkilä

Miten voimme parantaa 193 000 muistisairaan elämänlaatua ja toteuttaa heidän unelmiaan?

Mitä tehdä, kun herra Alzheimer alkaa sulkea ovea muistiin

 Vain käyttäjä tietää, mistä kenkä puristaa ”

Eeva ja Petter (tulkki) Pulkkinen

https://drive.google.com/file/d/0B3QH1Rw1x1V6SmpmczNMUW50Wkk/view?usp=sharing

Eeva&Petter  (kuva Elisa Pitkänen/Sipoon Muisti ry)

https://drive.google.com/file/d/0B3QH1Rw1x1V6TU5COHAyazd0NDd3bVZWVzlDSTJFZHFuc2xr/view?usp=sharing 


Suomen muistiasiantuntijoiden

Miten turvaan tahtoni toteutumisen?

http://www.muistiasiantuntijat.fi/lomakkeet.php?udpview=verkkojulkaisut 

56 sivua, tulostettavissa tai ostettavissa 2 e/kpl+toimituskulut (valmistunut maaliskuussa 2016)

Raportti    on niin tärkeä, että suomalaisen yhteiskunnan kannattaisi jakaa se JOKAISEEN KOTITALOUTEEN. Se on tärkeä 

1) yhteiskunnan kannalta viranomaistyön vähentämiseksi ja niukkojen hoitoresurssien oikein kohdentamiseksi sekä 

2) kansalaisten kannalta heidän elämänlaadun turvaamiseksi sairaus- ym. kriisien varalta (silloin kun he eivät pysty sitä itse kertomaan tai siitä huolehtimaan). "Vain käyttäjä tietää, mistä kenkä puristaa". 

Suomessa on 2,6 miljoonaa kotitaloutta ja raportti maksaa 2 euroa.  Omalla koneella väreillä tulostettuna 56 sivun raportti maksaisi 5-8 euroa ja lopputulos olisi vaatimattomampi.

Koko Suomen kansalle raportin jakelu maksaisi siten vain 5,2 miljoonaa euroa + jakelukustannukset. Hyödyt olisivat varmuudella monin verroin suuremmat kuin kustannukset - ja hyötyjä tulisi myös kaikkina tulevina vuosina ja ilman lisäkustannuksia. Raportti sopii erinomaisesti kaikkien hyödynnettäväksi, mutta selkokielisen ja oikeudellisen ennakoinnin keinojen kattavan esittämisen takia se olisi vieläkin arvokkaampi niille, joilla ei ole internettiä.





Syksyllä kotiin

20.1.2016.

Eevan ja Petterin vanhassa omakotitalossa vesivahinko - 

evakkoon lähdettävä kesään saakka 


Vähän ennen Studio55:n lähetystä (26.11) selvisi, että vanhassa omakotilaossamme on lämminvesiputki seinän sisällä rikkoontunut ja kastellut syksyn aikanja koko asumispuolen alapohjan kokonaan. Koko asunto oli siis tyhjennettävä perusteellista remonttia ja kuivatusta varten.


Tammikuussa aloitin 35 vuoden aikana (muutimme 1980) kertyneiden tavaroiden (hirveä määrä) läpikäynnin ja tyhjentämisen autotalliin, varastoon ja jätelavalle. Maanantaiaamuna (18.1.) purkumiesten tullessa sovitun mukaisesti kanniskelin vielä vielä viimeisiä tavaroita ulos asunnostamme. Klo 11 tilasin invataksin ja siirryimme 8 kilometrin päästä, Tuomarilasta vuokraamaamme kaksioon (44 m2). Asunnossamme on olohuone, makuuhuone, keittokomero, pesuhuone ja sauna. Olohuoneesta teemme makuuhuoneen, jossa on riittävästi tilaa siirtää Eevaa hoivapyörätuolilla paikasta toiseen. Pienestä makuuhuoneesta tulee työhuoneeni,  jossa tätäkin tekstiä parhaillaan kirjoitan Eevan nukkuessa. Tärkeimpinä asunon valinnan kriteereinä oli, että pääsemme hyvin liikkumaan hoivapyörätuolin kanssa asuntoon ja sisällä asunnossa ja että pääsemme yhdessä saunomaan. Pesuhuone on tilava ja saunassa on leveä oviaukko, josta voin työntää Eevan pyörätuolissa saunan puolelle ja nostaa Eevan lauteille - ja ei muuta kuin löylyjä ottamaan. 


Toimme 5% huonekaluistamme ja tavaroistamme uuteen asuntoon - ja siinä on kaikki mitä nykyisellään  tarvitsemme. Tavaroistamme 95% oli 35 vuoden aikana ajan myötä ja käyttötarpeidemme muuttuessa ja supistuessa käynyt tarpeettomaksi.


Remontin pitäisi valmistua kesällä ja siihen saakka meidän tavoitteemme on jatkaa sinnittelyä herra Alzheimerin kanssa ja nautiskella kaksiossa asumisesta ilman talonmiehen huolia ja töitä - toivottavasti kesään mennessä ei ehdi vielä laiskistua niin paljon, ettei haluaisi enää muuttaa omaan kotiin ja ottaa talonmiehen hommia vastaan.



Lämpimät kiitokset Muistiliitolle kutsusta osallistua Eevan kanssa hienoon ja monipuoliseen 

Muistikonferenssiin 19-20.11.

Kongressihotelli Paasitornissa

yhdessä n. 350 muun kanssa!

Lämpimät kiitokset myös kaikille vanhoille ja uusille tutuille antoisista ja voimaannuttavista keskusteluista!



Olimme 26.10. Eevan kanssa erinomaisessa yhteistyötilaisuudessa:

Seminaari omaishoidosta Espoossa -

Tule mukaan vaikuttamaan omaishoidon kehittämiseen Espoossa!

Ohjelma ja materiaali:

http://www.eska.auttaa.fi/13001 

Olen vakuuttunut, että tämän tyyppisistä yhteistyötilaisuuksista olisi hyötyä myös muualla Suomessa - varsinkin  näinä niukkoina aikoina.

Tutustu samalla myös yhdistyksen erinomaiseen 27-sivuiseen jäsenkirjeeseen



1. Kuulumisia Las Palmasista 25.2.-26.3.2015

2. Saltair - suolaterapiaa kotona

3. Tuomo Veijasen koskenlaskupiirrokset ovat ilmaiseksi hyödynnettävissä yksityisten "koskenlaskijoiden" ja heitä tukevien järjestöjen T-paidoissa

4. Muita asioita


1. Kuulumisia Las Palmasista 2015

Pe 27.3. klo 24, kirjoitan tätä kotona

Torstaiaamuna ystävät tulivat auttamaan vähän ennen yhdeksää viimeisissä toimissa ja apu oli todella hyvään tarpeeseen. Taksimies oli erittäin avulias ja lentokentällä saimme heti apua henkilökunnalta, joten lentokenttätoimet sujuivat hyvin ja nopeasti.

Finnairin kone oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, joten henkilökunnalla palveltavia riitti. Siitä huolimatta myös Eevan kanssa saimme kaikkea tarvitsemaamme apua ja erittäin ystävällistä palvelua. 

Helsinki-Vantaan lentokentälle saavuttuamme saimme heti mukavaa apua siirtymiseen matkatavaroiden luokse ja niiden kanssa ulos. Siellä oli hyvä kyyti meitä odottamassa. Kotiin saavuimme klo 21.

Oli mukava tulla kotiin myös siksi, että naapurimme olivat ystävällisesti huolehtineet kodistamme ja postistamme poissaollessamme. Hoidin Eevan iltatoimet ja Eeva oli unten mailla jo klo 22.

LÄMPIMÄT KIITOKSET KAIKILLE MEITÄ MATKAMME AIKANA AUTTANEILLE JA VOIMAANNUTTANEILLE IHMISILLE 

Suomenkielistä palvelua Las Palmasissa mm.

Suomi-Kerho Club Finlandia   http://www.suomikerho.net

Gran Canarian suomalainen ev.lut. seurakunta,  http://www.grancanariansrk.net

Ankkuri Las Palmas, ravintola ja karaokea

Maravilla, suomalais-espanjalaisen perheen pitämä ruokaravintola Portugal-kadulla

Arepas, Nicolas Estevanez 36. Las Palmasin vanhin pubi (perustettu 1964), jota edelleen perustaja (77 v.) pitää. Pöytien alustoina Singer-ompelukoneet. Avoinna klo 19:30 jälkeen.

Asuntojen vuokraus- ja välitystoiminta, Harriet Heilbut, harriett.canasol@gmail.com

Vuokra-asuntojen välitys, viralliset tulkkaukset ja espanjan tunnit MERDAY112, Merja Häkkinen, merday112@hotmail.com  

Ke 25.3. klo 19 (Suomessa 21)

Viime päivät ovat olleet niin kylmiä, sateisia ja tuulisia, ettemme ole joka päivä päässeet Eevan kanssa rantakävelylle. Ystäviä olemme tapailleet  mahdollisuuksien mukaan ja useimmiten jossakin mukavassa ruoka- ja juomapaikassa.

Parhaillaankin sataa ja teen lähtövalmisteluja Eevan levätessä sängyssä ja kuunnellessa Mattia ja Teppoa. Kohta rupeamme iltapalalle ja iltatoimiin. Huomenna kone lähtee Suomeen klo 11:25. Ystävät ovat tilanneet taksin meille kello yhdeksäksi ja tulevat silloin varmistamaan, että selviydymme taksiin. Taksimatka kentälle kestää puoli tuntia.

Su 22.3.

Viikolla olemme käyneet Suomikerholla ja tehneet rantakävelyjä Eevan kanssa tuulisuudesta huolimatta. Lämpötilakin olisi voinut olla korkeampi.

Torstai-iltana kävimme taas hartaustilaisuudessa ja -kahvilla. Kotimatkalla pysähdyimme vielä kuuden hengen porukalla kadunvarsiravintolaan. Pääsiäisen lähestyminen kirvoitti lammaskeskustelut ja niinpä tilasimme perjantai-illaksi samaan paikkaan lammaspäivälliset. Lammas perunalisukkeineen oli tosi herkurllista. Herkuttelun lomassa kukin kertoi omista lammas- ym. herkuistaan. Eevan ja minun "rosvopaistin" (valmistus keittiön uunissa) ohje löytyy luvusta 11. Ruoka-asiaa.

AavikonRuusun Helena oli lauantaina päivällä Suomikerholla kertomassa todella koskettavasti avustustyöstä Nouadhiboussa (Mauritaniassa, länsi-Afrikassa) maailman köyhimpien hyväksi.

AavikonRuusu on kansainvälinen kehitysapujärjestö, joka toimii Länsi-Afrikassa kaikkein köyhimpien parissa taistellen nälkää vastaan, edistäen terveydenhoitoa ja parantaen koulutusta. www.aavikonruusu.org.

Lauantai-iltana oli Suomikerhon kevätkauden päättäjäiset tanssien muodossa. Osa kerhon jäsenistä oli jo lähtenyt Suomeen ja suurin osa lähtee parin viikon kuluessa.

Ma 16.3.

Päivät ovat kuluneet täällä nopeasti. Olemme pistäytyneet Suomikerhon tilaisuuksissa ja olen myös hakenut kerholta erinomaista ruokaa. Varsinkin lauantaina hakemani lohikeitto maistui hyvin Eevalle. Illan suussa olemme tehneet Eevan kanssa rantakävelyjä ja välillä pysähtyneet juttelemaan tuttujen kanssa. Lämpötila on aika sopiva meille, mutta välillä on vähän turhan tuulista.

To 12.3.

Päivällä kävin hakemassa Suomikerholta erinomaista hernekeittoa ja ohukaisia. Samalla reissulla sairaanhoitaja mittasi kerholla verenpaineeni ja pulssini ja totesi ne hyviksi. Tällainen palvelu on kerholla torstaisin.

Illalla kävimme taas seurakunnan iltahartaudessa ja -kahvilla. Kotimatkalla vuoristoystävämme näkivät meidät ja kutsuivat meidät istumaan heidän ja kahden ystävänsä kanssa kadunvarsiravintolaan ja antoivat meidän mukaamme taas omia maukkaita appelsiinejään. 

Ke 11.3.

Täällä meillä Eevan kanssa aika kuluu nopeasti. Päivälämpötila on meille sopiva, runsaat parikymmentä. Päivisin käyn Suomikerholta hakemassa maukkaita lounaita, joita syömme sitten, kun E evalle maistuu.

Iltaisin käymme kävelemässä rantabulevardilla. Se on terveellistä kaiken muun ohella myös siksi, että meren rannalla on eniten ilmassa negatiivisiä ioneja, jotka ovat terveellisiä ja joita saamme myös saunassa kivistä lähtevien löylyjen mukana. Suomessa on eniten negatiivisiä ioneja ilmassa myrskyn ja ukkosen jälkeen, joten silloin kannattaa mennä ulos liikkumaan.

Iltaisin olemme usein pistäytyneet Suomikerholla eri tilaisuuksissa ja samalla kuulleet ystäviltä, mitä "maailmalle kuuluu". Iltaisin Eevan nukkuessa lueskelen ja parhaillaan on menossa Jack Higginsin Kotkan lento (Suomikerhon kirjastosta).


La 7.3.

Torstaina kävin Suomikerholla saunomassa ja väkeä oli kuulemma poikkeuksellisen paljon. Sauna on erinomainen ja kerralla ylälauteelle mahtuu 7 miestä. Ja kuten porukkasaunomiseen kuuluu, niin tarinaa riitti.

Illalla kävimme taas seurakunnan iltahartaudessa ja -kahvilla. Hartaustilaisuus päättyy aina kanttorin johdolla yhteisesti laulettu lauluun, Maa on niin kaunis.

Perjantai-iltana olimme juhlimassa EEVAN 67-VUOTISSYNTTÄREITÄ kiinalaisessa Buffet ravintolassa 7 hengen porukalla. Herkutellessa ja tarinoideidessa aika kului rattoisasti. 

Tässä yksi illan tarina (kirjassa Värikkäitä kenraaleja): Kenraali Ehrnrooth oli autolla menossa puhumaan tilaisuuteen ja ajoi ylinopeudella poliisin tutkaan. Poliisi pysäytti ja kysyi: "Onko teitä rangaistu aiemmin?" Sotilaspuvussa ja vasen rinnus täynnä ansiomerkkejä oleva kenraali osoitti rinnustaan ja sanoi: "Ei ole, mutta palkittu on." Poliisi: "Jatkakaa matkaa."


Ke 4.3. 

Kävimme Eevan kanssa tänä iltana Suomikerholla kuuntelemassa musiikia ja juttelemassa ystävien kanssa. Nyt on iltatoimet tehty ja Eeva rupesi nukkumaan. Kirjoitan tätä olohuoneessa klo 22.

Viikko täällä on vierähtänyt nopeasti. Muutama sana alkureissusta.

Kuukausi sitten ystävämme rupesivat etsimään meille sopivaa asuntoa ja meille sopiva asunto löytyi: pyörätuolilla pääsee, makuuhuoneeseen ei liikennemelua, sopivat pesutilat ja keittiö. Lisäetu on, että asunto (Grau Bassaksella) on vain 300 metrin päässä Suomikerholta.

Kun tulimme asunnolle, ystävät olivat meitä vastassa ja olivat jo tehneet kylpyammeen päälle Eevalle istuimen, jotta pystyn pesemään Eevan. 

Torstaina kävin päivällä Eevan nukkuessa Suomikerholla saunomassa ja kuuntelemassa, mitä saarelle kuuluu. Illalla menimme Eevan kanssa suomalaisen seurakunnan iltahartauden ja kirkkokahville juttelemaan ystävien kanssa kuulumisista.

Perjantai oli lepopäivä ja silloin kiertelin hakemassa apteekista ja kaupoista huoltotarvikkeita ja ruokia. Lauantai-iltana pistäydymme Suomikerholla kuuntelemassa musiikkia ja kuulemassa kuulumisia. Sunnuntai-iltana kävimme ystävien kanssa syömässä hyvässä ruokapaikassa. 

Maanantai-iltana vuoristossa asuvat ystävämme tulivat kaupunkiin ja toivat meille omien puiden appelsiinejä. Heidän kanssaan kävimme syömässä  kiinalaisessa ravintolassa. Tiistai-iltana kävimme rantakävelyllä ja kuuntelemassa hetken karaokea Suomikerholla.

Alkuviikosta sain kahdelta ystävältä erinomaista teknistä apua, jonka ansiosta nykyisellään voin asunnollamme omalla koneella päivittää www.elamanlaatu.fi:tä, hoitaa sähköpostiasiat, maksaa laskut, lukea päivän lehdet ym. Tähän saakka on käynyt Suomikerhon koneilla hoitamassa nämä asiat.

Maanantaista torstaihin saakka Suomikerholaiset tekevät talkootyönä erinomaisia lounaita (3 euroa), joita käyn hakemassa ja Eevan kanssa syömme silloin kun hänelle maistuu.

Suomikerholaiset tekevät myös talkootyönä iltatilaisuuksiin aina maukasta iltapalaa ja monesti tulee sitä myös nautittua.

Kävin kurkkaamassa makuuhuoneessa Eevaa - hän nukkuu tyytyväisenä, joten kaikki hyvin. Suomikerhon väki on talkootyönä koonnut hienon ja laajan kirjaston, josta minulla on nytkin monta kirjaa lainassa - joten voin Eevan vieressä hetken lukea ennen nukahtamista.


2. Saltair - suolaterapiaa kotona (ohjehinta 135 euroa)

http://www.tuisa.fi

Saltair on ultraäänihiukkasten annostelija, joka käyttää ultraäänivärähtelytekniikka muuttaakseen suolaliuoksen alle 5 mikrometrin suolahiukkasiksi, jotka vapautuvat laitteen kautta ilmaan. Laite ei ole ilmankostutin koska se tuo vain vähäisen määrän kosteutta sisäilmaan.

Huoneilmasta hengitettävät suolahiukkaset tunkeutuvat syvälle keuhkoihin aina keuhkorakkuloihin asti, puhdistaen limaa, tappaen bakteereja, vähentäen tulehduksia ja kosteuttaen hengitysteitä. Suola-aerosoleilla on erittäin hyvät vaikutukset myös sisäilman puhdistukseen suolan bakteereja tuhoavan ominaisuuden vuoksi ja koska suola sisältää runsaasti negatiivisia ioneja, jotka tarttuvat positiivisesti varautuneeseen huonepölyyn, bakteereihin ja viruksiin.

Saltairilla on saatu hyviä hoitotuloksia kroonisiin hengityselinsairauksiin ja hengityselinsairauksien ennaltaehkäisyyn terveillä ihmisillä. Se auttaa hengitysteiden tulehduksiin puhdistamalla niitä ja puhdistamalla hengitettävää huoneilmaa. Se myös estää hengityselinsairauksia, suojaa flunssalta ja vilustumiselta säilyttäen hengitystiet hygieenisinä. Se lisää vastustuskykyä limakalvon infektioita ja allergeeneja vastaan.

Se on erittäin turvallinen hoito kaikenikäisille, myös imeväisille ja raskaana oleville naisille. Sillä ei ole yhteisvaikutuksia minkään lääkityksen kanssa. Laitetta voidaan käyttää myös lemmikkien hengityselinten ongelmiin. Saltair käyttää vain luonnollista kristallisuolaa, joka on käsittelemätöntä eikä sisällä kemikaaleja.  (lisätietoja www.tuisa.fi)

Laite on helppokäyttöinen. Kytke se pistorasiaan esimerkiksi yön ajaksi. Se on erittäin hiljainen! Sijoita laite lähelle sänkyä saadaksesi parhaan vaikutuksen, ja nauti luonnollisen suolan tuomista hyödyistä.

Miksi valita suolaterapia?

Useimmat hengitysteiden sairauksiin määrättävät lääkkeet vain lievittävät oireita. Monilla lääkkeillä on myös merkittäviä haittavaikutuksia, erityisesti niillä jotka sisältävät kortikosteroideja.

Suolahoitoa voidaan käyttää luonnollisena vaihtoehtona tai täydentävänä hoitomuotona. Siinä ei ole sivuvaikutuksia, ja sen on kliinisissä tutkimuksissa todistettu saavuttavan merkittäviä tuloksia hengityselinsairauksista parantumiseen.

Mitä kliinisissä tutkimuksissa on todettu?

- Yli 50%: lla potilaista antibioottien tarve väheni ja 65% astmaatikoista väheni kortikosteroidien tarve.

- IgE-pitoisuuksien väheneminen potilailla, joilla allerginen astma

- Astmakohtauksien määrä ja hengenahdistus vähenivät merkittävästi

- Parantaa unen laatua ja hyödyllisiä vaikutuksia kuorsaukseen, auttaa puhdistamaan ja laajentamaan hengitysteitä

- Parantaa potilaiden elämänlaatua ja vähentää vuotuista sairaalahoidon tarvetta

- Ei aiheuta riskejä ja eikä sivuvaikutuksia

- Hyödyllisiä vaikutuksia hoidettaessa kroonisia hengityselinsairauksia

Suolaterapian erityiset vaikutukset ovat:

* Limaa irrottava (avustaa liian liman poistamisessa)

* Antibakteerinen

* Estää tulehduksia

* hengitysteiden limakalvojen vastustuskykyä parantava

Myönteisiä vaikutuksia

Suolahoidolla on myönteisiä vaikutuksia seuraaviin hoitoihin:

• Astma ja krooninen keuhkoputkentulehdus

• Keuhkoahtaumatauti (COPD)

• kystinen fibroosi

• Erilaiset krooniset tai akuutit hengityssairaudet

• Allergiset nuhat (heinänuha)

• Sinuiitti, tonsilliitti, nielutulehdus

• Korvatulehdus (välikorvatulehdus)

• Relapsoiva keuhkokuume

• Tupakkayskä / krooninen yskä

• Kuorsaus ja unihäiriöt – auttaa nukkumaan paremmin avaamalla hengitystiet

* Tuottaa rentouttavan vaikutuksen hermostoon suolan negatiiviset ionien avulla

• Stimuloi hengitysteiden suojamekanismeja ja lisää limakalvon vastustuskykyä infektioita vastaan

• Karkottaa limaa ja muita allergeeneja

• Epäterveellinen iho, akne, ekseema, psoriasis

• Parantaa sisäilman laadun negatiivisesti varautuneiden suolahiukkasten avulla, jotka tuhoavat sisäilman positiivisesti varautuneita hiukkasia joita ovat esimerkiksi tupakansavu, saasteet, huonot hajut, home ja bakteerit

Maahantuoja:  Tuisa Oy, Aura   

 

3. Me kaikki olemme itse ”koskissa” ja muita auttamassa elämässämme 

Miten me suhtaudumme "koskiimme"? Olisivatko ne  t-paidan arvoisia?

Tuomo Veijasen koskenlaskupiirrokset ovat ilmaiseksi hyödynnettävissä yksityisten "koskenlaskijoiden" ja heitä tukevien järjestöjen t-paidoissa

Ohessa on neljä Tuomo Veijasen tekemää ja runsaasti kiitosta saanutta koskenlaskupiirrosta. Tuomo Veijanen on luvannut, että yksityiset ”koskenlaskijat” ja heitä tukevat järjestöt voivat ilmaiseksi käyttää piirroksia t-paidoissa suurina (etupuolella tai selkämyksessä) tai pieninä (rintapielessä tai hihassa) versioina. "Koskenlaskijat" ja järjestöt voivat halutessaan lisätä piirroksiin nimensä ja/tai muuta tekstiä.

Mielestäni Tuomon piirroksella varustetut t-paidat sopisivat erinomaisesti järjestöjen myyntiartikkeleiksi niiden toiminnan tukemiseen sekä järjestöjen tukijoiden kiittämiseen. Koskenlaskijat&asiantuntijat-piirros sopisi varsinkin järjestöille, koska siinä ovat kaikki osapuolet ryhmäkuvassa - eikä vain "tumput suorina" vaan täydessä toiminnassa. Samalla koskenlaskupaidat lisäisivät järjestöjen näkyvyyttä vakavalla mutta samalla humoristisella ja siten mieleenpainuvalla tavalla. 

Eevan kanssa liikkuessamme koti- ja ulkomailla Eeva on hävinnyt kymmeniä kertoja (onneksi olen löytänyt yhtä monta kertaa). Mikäli muistisairaalla ja omaishoitajalla olisi esimerkiksi matkoilla tällaiset paidat, silloin tarvittaessa etsiminen sujuisi paljon tehokkaammin eikä ulkomaillakaan olisi kieliongelmia. Omaishoitajan tarvitsisi osoittaa vain omaa paitaansa, että samanlainen pitäisi löytyä. Muistisairas löytyisi varmuudella nopeammin paidan ansiosta. 

Eeva hävisi mm. v. 2008 Vatikaanissa suuressa turistiväen paljoudessa ollessamme. Jouduin hälyttämään Vatikaanin turvamiehet etsintöihin. Lopulta itse löysin Eevan kaikessa rauhassa seuraamassa toista tilaisuutta. Sen jälkeen olemme pitäneet samanlaisia ja selvästi erottuvia paitoja aina ulkomailla liikkuessamme. Suomalainen paitateksti olisi vain eduksi, ei olisi muita samanlaisia paitoja samoissa maisemissa. 

Samanlaisista  koskenlaskupaidoista olisi vielä enemmän hyötyä "oikean parin" selville saamiseksi ulkomailla silloin, kun omaishoitaja saisi sairauskohtauksen, joutuisi onnettomuuteen tai ryöstön/pahoinpitelyn kohteeksi - ja varsinkin jos muistisairas ei pystyisi enää kertomaan mitään.

Jos Suomessa muistisairaalla sattuisi eksyessään/kadotessaan olemaan tällainen koskenlaskupaita päällä, niin hänen etsimisensä sujuisi paljon tehokkaammin ja muistisairas löytyisi varmuudella nopeammin.

Lämpimät kiitokset Tuomolle tästä erinomaisesta ja halutessamme meitä kaikkia hyödyttävästä tarjouksesta.

Vastaan tarvittaessa mielelläni sähköpostilla,   petter.pulkkinen@elamanlaatu.fi ,  t-paitoihin liittyviin kysymyksiin.

”Koskenlaskuterveisin”

Petter Pulkkinen 


Koskenlaskupiirrosten syntyhistoria ja koskenlaskuvertailun opetuksia

Sisältö:

1. Muistiiliitto pyysi talvella 2011 meitä Eevan kanssa puhumaan Lahden Muistihoitajaseminaariin seuraavana syksynä

2. Ajattelin koskenlaskupiirroksella havainnollistaa muistisairaiden ja omaishoitajien ”sinnittelyä” herra Alzheimerin kanssa – mutta en löytänyt mistään tarkoitukseen sopivaa koskenlaskupiirrosta

3. Monien  etsintöjen jälkeen löysin piirroksen, jossa oli etsimäni idea herra Alzheimerin kanssa käytävän kamppailun pelottavuudesta ja hirvittävyydestä

4. Miten valmistauduimme viimeiseksi uskomamme esityksemme (6.10.2011) onnistumisen turvaamiseksi

5. Päijät-Hämeen Muistiyhdistyksen ansiosta pääsin tulevan ”koskitaiteilijan” jäljille

6. Tuomo Veijanen alkoi taiteilijan keinoin loihtia ”koukuttavia” koskenlaskupiirroksia  lohineen

7. Ensimmäiset koskenlaskun t-paidat teetätimme syksyllä 2013

8. Yksin koskissa tukilla oleville omat koskenlaskupiirrokset

9. Saamiemme ”jatkoaikojen” ansiosta meillä on ollut mahdollisuus kertoa yli 10 vuoden koskenlaskussa oppimistamme "sinnittelykeinoista" jo lähes 1000 kuulijalle

10. Meillä kaikilla on ”koskia” riittävästi elämässä

11. Mitä sitten voisimme halutessamme oppia koskenlaskuvertauksesta?

12. Koskenlaskua voi oppia vain koskia laskemalla – jos koskenlasku on extremelaji, niin elämän ”koskenlasku” on superextremelaji

13. Koskessa kamppailevat tarvitsevat apua välittömästi!!!

14. Pyydämmekö lohia vai särkiä?

15. Elämäsi koskenlaskutaidon nykykunnon tarkastelu – sinä tiedät parhaiten, miten voisit halutessasi parantaa koskenlaskutaitoasi - ja samalla auttaa muita koskeen joutuneita

 

1. Muistiiliitto pyysi talvella 2011 meitä Eevan kanssa puhumaan Muistihoitajaseminaariin seuraavana syksynä

Muistiliitto pyysi meitä Eevan kanssa puhumaan  2-päiväiseen Muistihoitajaseminaariin Lahteen lokakuussa 2011. Minä olisin Eevan tulkkina, koska Eeva ei ollut pystynyt enää kahteen vuoteen kertomaan suullisesti toiveistaan ja tarpeistaan. Aiheeksemme ehdotin:

Muistisairaat – sankareita tahtomattaan: Eevan ja Petterin elämänlaatumallin arvoista ja hyödyistä.

Olin aikoinaan töissä ollessani vuosikymmenien ajan erilaisissa laskentamalli- ja kehittämishankkeissa ratkaisuja hakemassa ja toteuttamassa. Monesti riittävän hyviä ratkaisuja ei meinannut löytyä ylimääräisiä yötyötunteja lisäämälläkään. Varsinkin tällöin turvauduin ”oljenkortena” seuraavaan menettelyyn: Hain sellaista täysin erilaista toimintaympäristöä, jossa olisi vielä tiukempi paikka, mutta tilanne olisi (jos mahdollista) konkreettisempi ja näiden kahden toimintaympäristön välillä löytyisi loogisia ”yhtäläisyyksiä”. Yritin selvittää ja analysoida, miten toisessa toimintaympäristössä olisi/oli ratkaistu vastaavia ongelmia ja saisiko näistä ratkaisuista mitään uusia ideoita meidän hankkeemme ongelmien ratkaisemiseksi?


2. Ajattelin koskenlaskupiirroksella havainnollistaa muistisairaiden ja omaishoitajien ”sinnittelyä” herra Alzheimerin kanssa – mutta en löytänyt mistään tarkoitukseen sopivaa koskenlaskupiirrosta

Olin päätynyt pohdinnoissani siihen, että herra Alzheimerin kanssa ”sinniteltäessä” hyödyllisiä ”verrokkiympäristöjä” voisivat olla sotatilan viivytystaistelu ja koskenlasku, jota käsittelen tässä yhteydessä. Keväällä 2011 aloin hakea tarkasteluun sopivaa koskenlaskukuvaa – mutta niitä ei löytynytkään! Ongelmana oli se, että kaikki muistisairaat omaishoitajineen tai yksin oli heitetty koskeen vastoin tahtoaan ja ilman vähäisintäkään etukäteisharjoittelua. Kaikissa koskenlaskukuvissa taas kaikki koskenlaskijat olivat vapaaehtoisesti koskessa ja he olivat lisäksi harjoitelleet koskenlaskua pitkään ja meno oli siten taitavaa ja upeaa katsottavaa. Kaiken kukkuraksi he nauttivat sitä enemmän, mitä hurjempi koski oli kyseessä – koskenlasku on todella extremelaji sitä haluaville.

Syksy tuli ja Muistiliiton seminaari alkoi lähestyä, mutta en ollut vieläkään löytänyt kaikista etsinnöistäni huolimatta muistisairaille ja heidän omaishoitajilleen sopivaa koskenlaskukuvaa/piirrosta. 

3. Monien  etsintöjen jälkeen löysin piirroksen, jossa oli etsimäni idea herra Alzheimerin kanssa käytävän kamppailun pelottavuudesta ja hirvittävyydestä

Epätoivoissani aloin taas kerran selata Mauri Hastin ja Pekka Lankon kirjaa Me tulemme taas. Pysähdyin Mäntyharjun Tukkilaisten SM 84 –ilmoituskuvan nähdessäni ja tajusin, että siinä se etsimäni oli!

Koskenlaskija oli kauhuissaan tukilla. Jos hän olisikin vapaaehtoisesti mennyt tukilla koskeen, niin hän ei ilmeestään päätellen varmuudella nähnyt enää mitään mahdollisuutta selvitä siitä.

En tiedä piirroksen tekijää. Siksi olisin kiitollinen, jos joku tietäisi hänen nimensä ja lähettäisi sen minulle. .

Leikkaa/liimaa –systeemillä lisäsin tukille toisen kauhuissaan olevan. Minä olen tässä uudessa piirroksessa itseni näköinen, mutta valitettavasti Eeva ei ole yhtään näköisensä.


  4. Miten valmistauduimme viimeiseksi uskomamme esityksemme (6.10.2011) onnistumisen turvaamiseksi

Olin Eevan sairauden vakavuudesta johtuen täysin vakuuttunut, että tämä seminaari oli meidän viimeinen hetkemme kertoa Alzheimerkosken kuohuissa kamppaillessamme asiantuntijoille jotain kokemuksistamme ja tuntemuksistamme – toivon mukaan vielä hyödyllistä. Viimeisen kerran kunniaksi olin pyytänyt Seppo Soittilan huolehtimaan esityksemme lopuksi arvoista, musiikista, yhteislaulusta ja huumorista. Muistiliiton Sanna Suvisalmi hoiti hienosti teknisen puolen, joten me voimme Eevan kanssa yrittää keskittyä esitykseemme ”koskessa” kamppailumme ohessa.

Eikä esiintymistilannettamme parantanut yhtään se, että kaikki salissa olevat 212 muistiasiantuntijaa osasivat minua paremmin arvioida, miten koskenlaskun loppuvaiheessa olimme.

Mikäli me kaikki salissa olijat olisimme tehneet ennusteen meidän ”koskenlaskun” jatkosta, niin minun tekemäni ennuste olisi varmuudella ollut huonoin eli se olisi ulottunut ilman todellisia perusteita kaikkein pisimmälle. Minun ennustettani olisi pidentänyt toivo, joka kaikesta tilanteemme toivottomuudesta huolimatta velloi sisälläni.  Toivo on resurssi, honka varassa astumme huomiseen” (Pentti Haanpää).

Juuri ennen esitystämme laitoin videokameran automaattiasennossa auditorion takaosaan siinä toivossa, että viimeisestä esityksestämme taltioituisi edes jotain. Esityksemme jälkeen olin niin ”tyhjä”, ettei minulla ollut mitään käsitystä siitä, mitä olin puhunut.

Halutessanne pääsette "kärpäsinä katosta" 10 minuutin verran nauttimaan Seppo Soittilan huumoripitoisesta esityksestä ja aistimaan koko väen aikaansaamaa huikeaa tunnelmaa yhteisen vakavan asian äärellä ( 17. Huumorivideo).


5. Päijät-Hämeen Muistiyhdistyksen ansiosta pääsin tulevan ”koskitaiteilijan” jäljille

Päijät-Hämeen Muistiyhdistys pyysi minua seminaarin yhteydessä kirjoittamaan heidän erinomaiseen Muistike-lehteensä elämänlaatumallistamme.

Muistikkeen artikkelin kirjoittamiseen valmistautuessani kävin  tutustumassa aikaisempiin Muistikkeisiin ja huomasin, että joku oli tehnyt vähäeleisiä, mutta ”koukuttavia” piirroksia lehteen. Niiden tekijäksi paljastui Tuomo Veijanen.

Vuodesta 2011 lähtien olen aina käynyt yhdistyksen kotisivuilta lukemassa Muistikkeen ja katsomassa, mitä uutta ja mielenkiintoista yhdistyksen väki taas on keksinyt. Tässä pari näytettä Muistikkeen Lastensuusta-osasta:

”Rikkaudessa ja köyhyydessä on suuri ero. Köyhillä ei ole mitään, rikkaat luulevat ettei heillä ole mitään.” – Ingrid 9v.

”Lapsuudenmuistot ovat sellaisia, joita pitää raahata mukanaan koko elämänsä ajan.” – Hans 6v.


6. Tuomo Veijanen alkoi taiteilijan keinoin loihtia ”koukuttavia” koskenlaskupiirroksia  lohineen

Pyysin Tuomoa tekemään leikkaa/liimaa piirrokseni ajatuksella oman näkemyksensä koskenlaskustamme ja lisäämään siihen lohia. Lohet kuvaavat meitä voimaannuttavia asioita ja niitä me yritämme pyytää. Pyysin Tuomoa tekemään myös sellaisen koskipiirroksen, jossa on paljon väkeä koskessa (kuvaamaan 130 000 muistisairasta ja heidän omaishoitajaansa) ja asiantuntijat yrittävät rannalla neuvoa, miten koskessa olevat voisivat vielä selviytyä seuraavista koskista. 

7. Ensimmäiset koskenlaskun t-paidat teetätimme syksyllä 2013

Tuomo teki nämä kaksi upeaa ja paljon kiitosta saanutta piirrosta. Viime syksynä teetätimme Eevan kanssa meille koskenlaskupaidat, joissa poseeraamme Arto Wiikarin Seuraan (”Kaveria ei jätetä”/Marko Lysmä/Terveys, 23/5.6.2014) ottamassa kuvassa.

Eri lehtiartikkeleiden lisäksi www.studio55.fi:ssä on luettavissa kaksi juttua: ”Petterin ja Eevan koskettava tarina: Muistisairaat ovat sankareita” (Tositarina 12.5.) ja ”Hyvää arkea Alzheimerin kanssa – elämänlaatumalli auttaa kriiseissä” (Terveys 12.5.).

 

8. Yksin koskissa tukilla oleville omat koskenlaskupiirrokset

Nykyisellään yli puolet keskustelemaan tulevista on yksin ”sinnittelemässä” jossakin/useassa ”koskessa” ja loputkin ovat vaarassa jossain vaiheessa jäämään yksin  tukille koskien vietäviksi. Siksi pyysin Tuomoa tekemään piirrokset myös yksin tukilla olevasta naisesta ja miehestä.

Tuomon tekemien neljän erinomaisen koskipiirroksen arvoa nostaa vielä se, että Tuomo ei ole suostunut ottamaan mitään korvausta, vaan on kuitannut aina sanomalla, että pannaan ”yhteisen hyvän piikkiin”.

Kerrottuani Tuomolle viikko siten hänen nimensä laittamisesta  piirrosten yhteyteen hän kertoi, että hänen puumerkkinsä (TV)  ja vuosiluku (2 viimeistä numeroa) ovat jokaisessa piirroksessa – ja se riittää. Ne ovat niin pienellä ja siten sijoitettuna, että minulta kesti pitkään niiden jokaisen löytäminen. Miten nopeasti sinä löydät ne? Tämä antanee jotain kuvaa Tuomon vaatimattomuudesta.

9. Saamiemme ”jatkoaikojen” ansiosta meillä on ollut mahdollisuus kertoa yli 10 vuoden koskenlaskussa oppimistamme "sinnittelykeinoista" jo lähes 1000 kuulijalle

Viimeiseksi esiintymiseksi uskomastamme Muistiliiton muistihoitajaseminaarista on kulunut vajaa kolme vuotta. Olemme Eevan kanssa saaneet moneen otteeseen ”jatkoaikaa”. Meitä on pyydetty puhumaan myös muihin tilaisuuksiin ja tähän mennessä kuulijoita (lääkäreitä, asiantuntijoita, omaishoitajia, muistisairaita ym.) on ollut yhteensä lähes 1000, mikä on kokonaan tilaisuuksien järjestäjien ansiota.  

Joka tilaisuuteen olen valmistellut kuulijoille mahdollisimman hyödyllisen esityksen ja sellaisen ppt:n, jonka ”punainen lanka” käy ilmi ja josta saa hyödyllistä ja konkreettista tietoa, vaikka ei olisi ollut kuulemassa esitystäni. Näin olen tehnyt siksi, koska kaikkein kipeimmin uskon tätä tietoa tarvitsevan niiden, jotka eivät sairauden, kiireen tai matkojen takia ole päässeet kuulemaan esitystäni. Esityksissäni puhuessani en toistele ppt:n tekstiä, vaan menen asioissa "syvemmälle" tavalla, jonka kulloinkin arvioin kuulijoiden kannalta hyödyllisimmäksi.

Viimeisiin puhetilaisuuksiin olemme joutuneet menemään pyörätuolin kanssa. Kahdessa tilaisuudessa on ollut myös viittomakielinen tulkkaus. Kauimmaiset esiintymispaikkakuntamme ovat olleet 

Las Palmas/Kanarian saaret (Suomi-Kerho, 2014),

Göteborg (Mångkulturella Folkghögskolan ja Suomiyhdistys Souvarit, 2 tilaisuutta, 2013), 

Sodankylä (Kotona paras –hanke, Sodankylän kunta ja Suomen Muistiasiantuntijat, 2011) ja 

Oulu (Oulun Seudun Muistiyhdistys, 2 tilaisuutta, 2012 ja 2013). 

Ystäviemme käännöstyön ansioista minulla oli mahdollisuus tehdä Göteborgin molempiin esityksiin myös ruotsinkieliset ppt-esitykset.

Lämpimät kiitokset kaikille tilaisuuksien järjestäjille ja kuulijoille, sillä kaikki tilaisuudet ovat suuresti voimaannuttaneet meitä Eevan kanssa molempia ja antaneet siten meille paljon lisävoimia "sinnitellä" Alzheimerkosken kuohuissa.


10. Meillä kaikilla on ”koskia” riittävästi elämässä

Jokivirta koskineen sopii hyvin kuvaamaan elinympäristöämme. Lapsuus on monilla mukavaa aikaa. Kun ikää kertyy, alkaa pienempiä ja suurempia koskia tulla elämäämme. Ja viimeisestä koskesta emme selviydy lainkaan, vaan se vie meidät mennessään.

Me olemme Eevan kanssa Alzheimerkoskessa, Jotkut ovat puolisonkuolemakoskessa, lapsenkuolemakoskessa, syöpäkoskessa, avioerokoskessa jne. Jotkut ovat peräkkäin olevissa eri koskissa ja jotkut jopa monessa koskessa samanaikaisesti.

Näiden vajaan kolmen aikana, jolloin olen koskenlaskusta puhunut, kukaan ei ole tullut minulle kertomaan, että hänellä olisi ollut liian vähän koskia elämässä. Siis meillä kaikilla on ollut ja tulee jatkossakin olemaan riittävästi koskia.

Kosket myös kohtelevat meitä hyvin tasapuolisesti ja samalla tavalla täysin riippumatta siitä, olemmeko itse aiheuttaneet koskeen joutumisemme vai onko meidät heitetty koskeen.


11. Mitä sitten voisimme halutessamme oppia koskenlaskuvertauksesta?

Silloin kun koskessa olevilla  mahdollisuus valita reittinsä, he voivat siten parantaa selviytymismahdollisuuksiaan. He voivat kertoa siitä myös perässä tuleville ja siten auttaa heitä selviytymään paremmin. Edellä menijät voivat myös viestiä perässä tuleville, missä on suvantopaikkoja, joissa voi hetken huilata ja kerätä voimia seuraavaa koskea varten.

Rannalla olevien lääkärien ja asiantuntijoiden osuus on tärkeä, koska he voivat  kertoa, mitä koskia on edessäpäin odotettavissa ja miten niistä voisi selviytyä. Lisää luvussa 7.9. Lääkärien, tukipalvelujen ja vertaistuen tärkeydestä (II/ 2012).

On luonnollista, että tukilla olijoista huonompikuntoinen toivoo, että toinen olisi mahdollisimman pitkään kaverina tukena tukilla koskien pahenemisesta huolimatta ja juuri siksi. Lisää luvussa 7.2. Vakavasti muistisairaalle jaksohoidot eivät sovi, koska hänelle tulevaisuus on nykytilan jatkumo (II/2012).

Englantilaista sananlaskua, ”Vain käyttäjä tietää, mistä kenkä puristaa” mukaillen: ”Vain koskessa olijat tietävät, miltä koskessa käytävä selviytymiskamppailu tuntuu”. Vertaistuki on todella tärkeää kaikissa eri koskissa kamppaileville. Samanlaisessa koskessa kamppailevat ymmärtävät ja osaavat parhaiten tukea toisiaan. Jos et tavoita samassa koskessa olijoita, niin seuraavaksi parhaita ovat he, jotka ovat vielä pahemmassa koskessa tai ovat monessa vaativassa koskessa samanaikaisesti. Silloin kun itse on monessa koskessa samanaikaisesti niin pahimmalla koskella on merkitystä, muilla vain hyvin vähän – ne eivät tunnu paljon miltään.


12. Koskenlaskua voi oppia vain koskia laskemalla – jos koskenlasku on extremelaji, niin elämän ”koskenlasku” on superextremelaji

Luonnossa olevien koskien laskutaitoa voi oppia vain koskia laskemalla. Mitä enemmän niiden laskua harjoittelee ja vielä oppimisen myötä aina yhä vaativimmissa koskissa, sitä taitavammaksi koskenlaskijaksi kehittyy.

Elämän koskien laskemisen osalta et voi lainkaan itse säädellä, missä järjestyksessä haluaisit niitä laskea. Voit joutua kovimpaan koskeen heti ensimmäiseksi. Useimmiten vielä koski tulee eteesi vielä täysin ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Jos luonnon koskienlaskukin on jo extremelaji, niin elämän koskienlasku on oikein varsinainen superextremelaji. Siinä emme pärjää yksin, vaan tarvitsemme ystäviä ja tukijoita auttamaan, että selviytyisimme edes jotenkuten elämänkoskista.


13. Koskessa kamppailevat tarvitsevat apua välittömästi!!!

Koskenlaskun opetus on myös se, että koskessa kamppaillessamme tarvitsemme apua välittömästi! Siitä ei ole mitään hyötyä, vaikka meille luvattaisiin minkälaista apua, mutta emme saisi sitä juuri silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsemme. Sellaisesta ”auttajasta” ja ”avun” tarjouksesta on vain haittaa ja turhaa ajanhukkaa yrittäessämme rakentaa koskesta selviytymisstrategiaamme siellä jo ollessamme.

Koskessa kamppaillessamme tärkeää on jo tieto siitä, keneltä me saamme apua heti sitä tarvitessamme. Silloin pystymme täysipainoisesti keskittymään koskesta selviytymiseen omien taitojemme ja keinojemme avulla. Useimmiten selviydymme koskesta ilman tarjolla olevaa apua ja olemme valmiimpia kohtaamaan seuraavan kosken. Tällainen auttaminen on ylivoimaisesti tehokkainta ja tuloksellisinta.


14. Pyydämmekö lohia vai särkiä?

Jo pikkupojasta lähtien olen eniten pitänyt vapa/koho-ongellla ahventen ja särkien narraamisesta. Jos minun onkeeni iskisi lohi, niin se veisi vain onkeni eikä minulla olisi mitään toivoakaan lohen ylössaamisesta. Näin on myös elämässä. Toiset saavat ”lohia” ja toiset ”särkiä”. Jos ”särkiä” saadessamme seuraamme kateellisina, miten muut saavat ”lohia”, niin kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa, onko meillä edes sellaiset ”vieheet”, että niillä voisi saada ”lohia”. Oulusta kotoisin olevan kaverini motto on: Kuka särkiä pyytää, se särkiä syö.


15. Elämäsi koskenlaskutaidon nykykunnon tarkastelu – sinä tiedät parhaiten, miten voisit halutessasi parantaa koskenlaskutaitoasi - ja samalla auttaa muita koskeen joutuneita

Mikäli olet kiinnostunut konkreettisesti  tarkastelemaan oman elämäsi koskenlaskutaidon nykykuntoasi, saat siihen tuntumaa vastaamalla omalta kohdaltasi seuraaviin kysymyksiin.

Elämäni vaikeudet (”kosket”) ja voimaannuttavat asiat (”lohet”)

1.    Elämäni vaikeimmat ”kosket” ja keneltä/keiltä sain tärkeintä apua

2.    Olenko nyt ”koskessa” tai uhkaako minua ”koskeen” joutuminen (”kosken” nimi)

3.    Minkälaisissa ”koskissa” olen ollut/olen parhaillaan muita auttamassa

4.    Suurimmat saamani ”lohet”

5.    Minkälaisia ”lohia” olen pyytämässä (mutta en ole vielä saanut tai tiedän jo päivän, milloin saan)

 

Rohkeasti ”koskia” laskemaan ja 

auttamaan ”koskeen” joutuneita

Suuria ”lohia”

Eeva ja Petter

 

Kesätervehdys 20.7.

Tervehdys täältä Pohjois-Espoon korvesta, Bodom-järven läheltä. Olemme nauttineet kesästä, herkutelleet marjoilla, vihanneksilla ym. Päivisin Eevan valveilla ollessa meillä soi lähes aina Eevan lempimusiikki kotona. Iltaisin olemme sään salliessa käyneet pyörätuolin kanssa iltalenkillä. Iltatoimien jälkeen ennen nukkumaan käymistä hieron Eevaa.

Saunomisemme normaalissa saunassa kävi mahdottomaksi herra Alzheimerin takia talvella 2012. Jotta pystyimme jatkamaan saunomista, hankimme silloin Parttialta infrapunasaunan olohuoneeseemme (Kuva: Marja Krons, Uusi infrasaunojan opas, 2013). Olemme saunoneet siinä runsaasti ja nykyisellään saunomme 2-5 kertaa viikossa ja kerralla 5-15 minuuttia. Vakavan sairauden takia meille on erityisen tärkeää, että saunaamme on helppo päästä ja että se on turvallinen ja terveellinen. Saunamme on myös tyylikkäin huonekalu, mitä meidän talossa on. Jos siitä vielä saa terveellisimmät, tasaisimmat ja miellyttävimmät löylyt, niin mikäs sen parempi. 

Meidän kotitontillamme vuohenputkien ja voikukkien jälkeen eniten kukkivia kasveja ovat ahomansikat. Niitä me olemme istuttaneet ja tuemme niiden pärjäämistä hiekkaa lisäämällä niihin paikkoihin, missä ne haluavat viihtyä. 

Erikoisin mutta mansikan kannalta hyvin ymmärrettävä paikka, mihin ne itse ovat hakeutuneet ja mistä yritin alkuun häätää niitä - on kotimme pääoven edessä olevat betonilaatojen välit (3 cm). Ahomansikka on huono kilpailija ja näissä väleissä se pärjää, saa valoa ja saa kosteutta laattojen alta.

Olemme aikaisempien vuosien tapaan kuukauden ajan jo päässeet joka päivä maistelemaan ahomansikkaa - kaikkein lähimmät em. paikassa. Olemme olleet tyytyväisiä, että annoimme mansikoille periksi. Laattojen välissä on myös ainoat täysin suorat mansikkarivit, joita tontillamme on.

Ahomansikan täytyy huonona kilpailijana keväällä pärjätäkseen käynnistää kasvu edellisvuoden lehdillä ja lennosta heittää uudet lehdet. Se pärjää parhaiten hyvin hiekkapitoisessa maassa, missä sillä on vähän kilpailijoita. Parhaiten sen taidot ymmärtää, kun sitä näkee ainoana kasvina vanhoissa hiekkakuopissa. Se pystyy kasvattamaan ohuen juuren niin syvälle kuin tarvitsee ravintoa ja kosteutta saadakseen. 

Kuulin kerran, että jotkut olivat ottaneet kuorman hiekkaa kesämökilleen. Kun he olivat vähän kerrassaan ottaneet kasasta hiekkaa, niin ahomansikka oli sitä mukaa "vallannut maan". Kun he olivat saaneet hiekkakasan käytetyksi, niin heillä oli valmis ahomansikkaviljelmä - ilman että heidän oli tarvinnut tehdä mitään asian hyväksi.

Hyvää kesän jatkoa teille kaikille
Eeva&Petter
PS. Poikasena olin usean vuoden ajan lehmipaimenena aamuin ja illoin. Opin silloin tuntemaan laajalta alueelta parhaat ahomansikkapientareet - ja mistä ensimmäisenä voi löytyä kypsiä mansikoita. Kun löysin mansioita, niin otin timoteiheinän, katkaisin siitä pehmeän tyviosan pois ja pujotin mansikat heinään - ja toin kotiin herkuttelua  varten. 

Jos silloin löytyikin hyvin ahomansikoita, niin me olemme Eevan kanssa syöneet tänä ja aiempina vuosina paljon enemmän ahomansikoita, kuin minä koskaan silloin poikasena.

Terveisiä Pärnusta Viikingkylpylähotellista

Perjantai 6.6. klo 23:45 kotona

Olemme jälleen kotona, iltatoimet tehty ja Eeva nukkumassa. Päivällä kävimme Viikingin hoidoissa ja sitten lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa, Eeva nojasi olkapäähäni ja käsivarteeni ja torkkui ja välillä paijasi kättäni. Klo 16:30 lähti laivamme, Tallink Silja Linen Superstar ja kahden tunnin kuluttua olimme Helsingin Länsisatamassa ja siitä 40 minuutin kuluttua kotona Espoon korvessa. 
Lämpimät kiitokset kaikille matkamme onnistumiseen vaikuttaneille! 

Torstai 5.6. klo 21:45

Hoitojen lisäksi tänään teimme kotiinviemishankinat: kauppahallista savupalvilihaa, torilta kaksi päivää sitten suolattuja kurkkuja ja Selverostoskeskuksesta seljankapurkkeja ja peltipurkkeihin säilöttyjä suuria sardiineja, jotka ovat hyväksi aivoille. Illan päätteeksi kävimme yli kahden kilometrin pyörätuolikävelyllä.

Keskiviikko 4.6. klo 22:15

Päivällä otimme jälleen parafiinihoidot ja hieronnat. Illalla teimme parin kilometrin rantakierroksen pyörätuolin kanssa hienossa kesäsäässä. Illan päätteeksi otimme lähtödrinkit kylpylän terassilla huomenna poislähtevien Eevan ja Pertin kanssa.

Tiistai 3.6. klo 21:30

Päivällä kävimme parafiinihoidossa ja hieronassa. Illalla kävimme kävellen pyörätuolin kanssa Pärnun  keskustassa. Kaupungilla oli hiljaista, mutta suomalaisen  omistamassa Steffaniravintolassa oli ulkoterassi melkein täynnä väkeä. Siellä otimme Eevan kanssa suuren jäätelöanoksen, Sakuolutta ja lämpimiä voileipiä. Eeva tykkäsi maistella myös olutta pillillä. Steffanissa olemme käyneet aikaisemmilla reissuilla usein syömässä. Annokset ovat erinomaisia ja niin suuria, että aina olemme joutuneet pyytämään osan ateriasta mukaamme hotellille myöhempiä herkutteluhetkiä varten.

Maanatai 2.6. klo 22:50

Aamulla hain  aamiaisen huoneeseemme, söimme sen, teimme aamutoimet ja menimme parafiinihoitoon klo 11: Eevalle parafiinilevyt selkään ja polviin ja vällyjen alle 20 minuutiksi. Yleensä Eeva on nukahtanut heti, niin nytkin. Klo 11:45 menimme 20 minuutin hierontaan ja kylpylä on aina järjestänyt Eevalle tutut hierojat, jotka tietävät, miten Eevaa tulee hieroa ja Eeva tuntee olonsa turvalliseksi. Hoitojen jälkeen söimme lounasta ja otimme kunon päiväunet. 

Illalla menimme klo 20 ystäviemme Eevan ja Pertin kanssa juhlimaan tämän toisen Eevan synttäreitä kuohuviinin kera kylpylässä järjestettyyn konserttiin: erinomaiset viulisti ja hanuristi esittivät slaavilaista ja mustalaismusiikkia ja varsinaisen konserttiosuuden lopuksi tietenkin meitä kaikkia suomalaisia lämmittävän Säkkijärven polkan.   

Sununtai 1.6. klo 21.30

Terveiset täältä Pärnun Viikingkylpylähotellista. Tulimme  omalla autolla ja Tallinkin autolautalla ja olemme tämän viikon hoitoja ottamassa. Eeva ei osaa matkalla juurikaan torkkua, joten haettuani päivällisen huoneeseemme ja vähän sitä syötyämme Eeva sammui kuin "saunan lyhty" .  Parhaiten hotellin huolenpitoa meistä kuvannee se, että vuodesta 2009 lähtien hotelli on varanut meille aina saman huoneen, jotta osaamme "kotiin".  

Tervehdyksiä Las Palmasin matkalta 26.1.- 20.3.

Sunnuntai 23.3.

Palasimme Eevan kanssa Las Palmasista suoralla lennolla kotiin torstaina aamuyöstä klo 4. Nyt olemme nukkuneet ja levänneet pois matkaväsymystä.

Kahden viimeisen viikon aikana Eevan kunto ja virkeystaso alkoi vähän kerrassaan parantua, joten olimme kirjaimellisesti terveysmatkalla. Käytännössä se tarkoitti mm. sitä, että aiempien iltapyörätuolikävelyjen lisäksi pääsimme nyt myös iltapäivisin rantabulevardikävelyille. Myös kaikki ystävämme huomasivat Eevassa tapahtuneen myönteisen muutoksen.

Suomikerholla oli maanantaisin-torstaisin lounasta tarjolla klo 12.30-13.15 vitosella ja monesti kävin hakemassa lounaat asunnollemme, jolloin voimme syödä ne sitten, kun Eeva rupesi heräilemään ja alkoi ruoka maistumaan. Monesti kävimme iltaisin Suomikerholla iltaisin eri tilaisuuksissa kuuntelemassa musiikkia, juttelemassa ystävien kanssa ja samalla söimme iltapalaa.

Tiistaina 18.3. kävimme ystäväperheen kanssa neljän tunnin kiertoajelulla Las Palmasin läheisissä vuoristokylissä, söimme alueen parhaassa pizzapaikassa ja pistäydyimme ystäviemme vuoristokodissa päiväkahvilla.

Kotiinpaluulennoksemme olin varannut lähdön klo 18.15, koska silloin Eeva oli virkuimmillaan lentokenttäruljanssin aikana. Lentokentillä ja lentokoneessa saimme erinomaisesti kaikkea tarvitsemaamme apua.

Lämpimät kiitokset kaikille terveysreissullamme sen eri vaiheissa meitä auttaneille ja monin tavoin ilahduttaneille!!! 
 
Aikaista ja lämmintä kevättä kaikille toivoen ja sitä odottaen
Eeva&Petter   

Maanantai 10.3.

Torstai-iltana olimme ystävien kanssa juhlimassa Eevan 66-v. synttäreitä ravintola Maravillassa (suomalais-espnajalainen perhe omistaa) kuohuviinin, hyvän ruuan ja viinin kera.

Lauantai-iltana olimme kirkossa Aavikon ruusun hyväntekeväisyyskonsertissa. Pellon naiskuoro Revontulet kahden lahjakkaan tyttären voimin tarjosi parastaan johtajanaan Noemi Lehkonen.

Aavikon ruusu - Rosa del Desierto on espanjalais-suomalainen hyväntekeväisyysjärjestö, joka taistelee nälkää vastaan, edistää terveydenhoitoa sekä parantaa afrikkalaisten perheiden sosiaalista asemaa Mauritaniassa.

Revontulet kävivät jo tiistai-iltana antamassa esimakua taidoistaan Suomikerholla. Kuoron ohjelmaan kuuluvat mm. Taivas on sininen ja valkoinen, Oman kullan silmät, Tuoll' on mun kultani, Wäylä-Willen kehtolaulu, Tuulet/Konevitsan kirkonkellot, Ave Maria, Panis angelicus, Kristallilähde ja Swing low, sweet chariot.

Naisten päivän juhlinta (8.3.) huipentui Tarja ja Tuomo (hanuristi) Ylitalon, Noemi Lehkosen ja Janika L:n huikeaan ja paljon kiitosta saaneeseen konserttiin Suomikerholla klo 20-21.

Konsertin lopuksiTuomo esitti hanurilla ylimääräisenä Oskari Merikannon Kesäillan valssin. Merikanto oli taiteilijauransa ohella myös maanviljelijä. Eräänä kauniina kesäpäivänä talon renki oli ajamassa hevosen kanssa suurella tynnyrillä sontavettä pellolle. Merikanto käveli kärrien perässä epätasaista peltotietä sontaveden loiskiessa tynnyrissä. Kesäillan valssia kuunnellessa ja Merikannon "jalanjälkiin" itsensä kuvitellessa pystyy saaman hyvän tuntuman siihen, miten välillä on peltotellä kohtuullisen tasaista ja välillä sontavesi loiskuaa oikein kunnolla tynnyrin reunoihin.

Hyvää kevään ja kesän odotusta

Eeva&Petter

Keskiviikko 5.3.

Olimme Eevan kanssa 19.2. puhumassa (minä Eevan tulkkina) Suomikerholla elämänlaatumallistamme lähes salin täyteiselle kuulijakunnalle. Esityksemme jälkeen on ollut monia antoisia keskusteluja ja materiaalien vaihtoja varsinkin terveydenhoitoalan ja eri sairauksien kanssa kamppailevien kanssa. Lämpimät kiitokset tilaisuuden järjestely- ja tarjoiluväelle sekä Olun Seudun Muistiyhdistykselle.

Nimittäin eri maiden teknisistä eroista johtuen etsintöjen kautta vasta Oulusta löytyi sellainen esityksemme, jonka saimme täällä tulostettua ja monistettua.

Tiistai 4.3.2014

Kirjoitan tätä Suomikerhon koneelta.

Kävimme 13.2. kansanlaulukirkossa, jolloin messussa laulettiin suomalaisiin kansanlaulujen sävelmiin kirjoitettuja hengellisiä lauluja.

Muutimme 19.2. hotellista vuokrakämppään Portugal-kadulle, lähelle Suomikerhoa. Nyt voin laittaa terveellistä ruokaa meille ja saamme paremmin suihkussa käynnit hoidettua (hotellissa kylpyamme).

Meillä soi paljon kotona ja myös täällä Las Palmasissa Eevan lempimusiikkia, mm. Kari Tapiota, Korsuorkesteria ja Souvareita. Olen yrittänyt opetella soittamaan hanurilla, mutta en ole vielä oppinut - olen jo oppinut arvostamaan niitä, jotka osaavat soittaa. Elina on Anna-tyttärensä kanssa antanut minulle soittotunteja. Olen varmaan ensimmäinen hanurikuntoilija, sillä yli 10 kilon painoisen, tarkoituksella seisaaltaan sylissä pitäminen ja palkeiden kunnolla kiskominen on kotioloissa erinomaista kuntoilua - jos vielä oppisi samalla vähän soittamaankin. Alkuun ehdottaessani hanurin käyttämistä kuntoiluvälineenä opettajani sanoivat, että he ovat harmonikansoiton opettajia eikä kuntosaliohjaajia. Alkuun päästyämme on kuitenkin käynyt niin, että he ovat aina vaatimassa, että kiskoisin enemmän palkeita - kuin jaksan. Kyllä tämä soiton harjoittelu todella käy kuntoilusta.

En löytänyt mistään Kari Tapion "Enkeleitä seitsemän" nuotteja. Rohkenin lähettää Kari Tapion pojalle Joona Jalkaselle nuottipyynnön kappaleesta. Sain nopeasti kapellimestari Seppo Rehnströmiltä nuotit ja Joonalta upean sähköpostin, joka päättyi: "Jos järjestämäni Isäni tämän kevään Sinut Tulen Aina Muistamaan konserttikiertue tulee Teitä lähelle, niin lähetän konserttiliput."

Iltaisin harjoittelen täällä joskus hanurinsoittoa soittamalla hitaasti kappaleita (ja välillä vähän takerrellen) mm. Arvon mekin ansaitsemme, Saunavihdat, Karjalan poikia, Pohjanmaan junassa, Jos sais kerran reissullansa, Kwaijoen silta, Synnyinmaan laulu, Se on salaisuus (Rainer Friman), Enkeleitä, onko heitä (Anne Mattila/Vexi Salmi/Jori Sivonen) ja Enkeleitä seitsemän.

Yleensä soittajat toivovat, että kuulijat olisivat vähintäänkin hereillä heidän soittonsa ajan. Minä sitä vastoin olen onnellinen, kun soittaessani Eeva nukahtaa aina.

Keskiviikkoiltana kävimme Eevan kanssa jalkahoidossa ja tietysti Eevalle laitettiin samalla punaiset varpaankynnet kesää varten. Näin olemme aina tehneet myös Pärnun Viiking-kylpylän hoitoreissuillamme.

Jalkahoidon jälkeen kävelimme kämpällemme päin pitkää Canterasin rantabulevardia pitkin. Kaksi ei-espanjalaista 20-30 vuotiasta naista tuli "myymään" rosmariinin oksia ja he antoivat yhden oksan Eevalle ja toisen minulle. Kaivoin puseron sisätaskusta rahamme, panin setelit oikeaan housuntaskuuni ja annoin kolikot naisille. Hetken aikaa naiset pyörivät ympärillämme, sitten toinen nainen sanoi, että he haluavat englantilaista rahaa ja työnsi kolikkomme oikeaan taskuuni ja keräsi rosmariinin oksat meiltä pois - ja sitten he lähtivät nopeasti. Hälytyskellojen olisi minulla pitänyt soida jo monessa kohtaa - mutta ei soinut!!! Suomikerholle päästyämme ja siellä ruvetessani maksamaan ostoksiani huomasin, että kolikot olivat taskussani, mutta 60 euron setelinippu oli viety!!!

Maanantai 10.2.2014
Reissua varten matkatavaroita kertyi tosi paljon, pelkästään huoltotarvikkeita 25 kiloa. Onneksi olen varmaan ollut kameli entisessä elämässä. Poikamme Sami oli Mervinsä kanssa lentokentällä auttamassa meitä selviytymään tavaroinemme lentokenttärutiineista. Edellisenä päivänä olimme olleet tapaamassa toista poikaamme, reumaa sairastavaa Pekkaa ja Tiinaa Jorvin sairaalassa.

Perjantaina suomalainen hieroja, Kari kävi hotellihuoneessamme hieromassa meidät siksi, että Eeva ei rasitu liikkumisesta ja vieraasta paikasta ja voi heti hieronnan jälkeen jatkaa lepäämistä. Tällöin Eeva sai täyden hyödyn hieronnasta. 

ConCorde-hotelliamme vastapäätä on baari Piscolab. Siellä käymme välillä ottamassa välipalaa. Palvelu on erinomaista ja sieltä löytyy mm. hyvin suomalaista pyttipannua vastaavaa ruokaa, espanjalaisia kokonaisia suolaperunoita ja kunnon kinkkua.

Olemme käyneet ostamassa luontaistuotekaupasta (Herbolario) kylmäpuristettua kookosöljyä ja hedelmäkaupasta mm. avokadoja, kurkumaa ja mustaa pippuria.
Lämpimin terveisin
Eeva&Petter
 
Keskiviikko 5.3.2014
Sunnuntai-iltana olimme Eevan kanssa karaokea kuuntelemassa suomalaisten suosimassa Ankkurissa. Se on puoliksi katutason alapuolella, joten sinne on kymmenkunta porrasta. Saimme kuitenkin ystävällistä apua ravintolan väeltä ja asiakkailta, joten hienosti pääsimme Ankkuriin ja sieltä aikanan pois. 

Maanantai-iltana olimme Suomi-Kerholla Talent-kilpailijoiden esityksiä seuraamassa. Ylseisö äänesti neljän esiintyjän/ryhmän joukosta finaaliin pääsijän.

Tiistaina oli ensimmäinen aurinkoinen päivä matkamme aikana. Tosin Alzheimer ei pidä kuumasta - tosin ei kylmästäkään - siksihän me olemme täällä. Illalla kävimme Suomi-Kerholla karaokea kuuntelemassa ja jutustelemassa väen kanssa.

Tänään keskiviikkona näyttää tulevan myös aurinkoinen päivä, joten ainakin jäätelöt ovat paikallaan.
Lämpimin terveisin
Eeva&Petter

Torstai 30.1.2014
Maanantai-keskiviikkoiltoina pistäydyimme pyörätuolin kanssa vajaan kilometrin päässä olevalla Suomi-kerholla. Siellä oli aina "tupa"  täynnä väkeä sekä monenlaista ohjelmaa, hyvää tunnelmaa ja musiikkia. Saimme Eevan kanssa kaikkea apua. Meidän kannalta oli erinomaista, että sinne oli uudistuksia tehtäessä rakennettu myös pyörätuolihissi ja invavessa. 

Tänä torstai-iltana olimme Gran Canarian suomalaisen ev.lut. seurakunnan lämminhenkisessä iltamessussa Las Palmasin turistikirkossa. Kirkkokahvit ja juttutuokio kuuluvat olennaisena osana messuun.  Nyt 89-vuotispäiviään viettävä nuorekas herra tarjosi kirkkokahvit ja -pullat koko salin täyteiselle väelle - mistä lämpimät kiitokset ja onnittelut.
Lämpimin terveisin
Eeva&Petter

Sunnuntai 27.1.2014
Tervehdys Las Palmasista, ConCorde-hotellista. Matka oli tietysti rasittava, mutta kaikki pyörätuoli- ja muu apu toimi hienosti lentokentillä ja koneessa - mistä lämpimät kiitokset kaikille auttajille. Olin herkkuaamiaisella, mm. rapeaa pekonia, hotellin 6. kerroksen ravintolassa ja ihailin 3 kilometrin rantamaisemaa. Toin aamiaisen  Eevalle huoneeseen ja nautimme sitä lääkkeiden kera ja aamutoimien välissä ja sitten jatkamme lepäämistä.

Lämpimin terveisin
Petter&Eeva
 

 

Melkein kymmenen käskyä

1. Älä koskaan siirrä huomiseksi sitä, minkä voit tehdä jo tänään.

2. Älä vaivaa toista asialla, jonka voit tehdä itsekin. 

3. Älä tuhlaa rahojasi, ennen kuin olet ne ansainnut.

4. Ole ostamatta sellaista mitä et halua, vain siksi, että se on halpaa.

5. Ylpeys maksaa enemmän kuin nälkä, jano ja kylmyys.

6. Koskaan ei ole kiusallista tehdä miellyttävää työtä.

7. Kuinka paljon kärsimystä ovatkaan aiheuttaneet ne huolet, jotka eivät koskaan toteutuneet.

8. Hoida asiasi aina "löysin rantein".

9. Ollessasi vihainen, laske kymmeneen ennen kuin puhut. Mikäli olet erittäin vihainen, laske sataan.

Em. tekstin yhteydessä ei ollut tekijää. Jos tiedät tekijän, toivon, että ilmoittaisit, jotta voisin laittaa sen tähän.
Petter Pulkkinen

 

Muistoja veteraaneille -  CD Göteborgin sotaveteraanien tukemiseksi

 

Työryhmä (Monica Fors, Juhani Hakopuro, Pauli Halonen, Reijo Määttä, Kauko Railovaara, Arto Tapani ja Kimmo Tuomaala) toteutti Göteborgin sotaveteraanien tukemiseksi vuonna 2004  erinomaisen CD:n Muistoja veteraaneille. Sotaveteraaneja Göteborgissa  on elossa enää 20.  

 

CD:llä olevat kappaleet ja esittäjät:

1. Aika  kiitosten – Kimmo Tuomaala

2. Kaipuuni Karjalaan – Arto Tapani

3. Viipurin matka – Reijo Määttä

4. Sotapojan loma – Pauli Halonen

5. Kuin enkelit taivaan – Monica Fors

6. Äänisen aallot – Ilkka Hemming

7. Sotapojan jenkka – Reijo Määttä

8. Kulkijan jenkka – Pentti Kumpulainen

9. Vain veteraani tietää  - Juhani Hakopuro

10. Kiitos veteraanien – Kimmo Tuomaala

11. Karjalan maa – Pentti Kumpulainen

12. Veteraanivalssi – Esko Rahkonen

 

Göteborgin sotaveteraanien tukemiseen osallistuvat  voivat tilata Muistoja veteraaneille CD:n  minulta sähköpostilla petter.pulkkinen@elamanlaatu.fi.

CD:n hinta on 12 euroa, jonka Souvarien välityksellä toimitan kokonaisuudessaan  samoin kuin  tukijoiden nimet  Göteborgin sotaveteraaniyhdistykselle.

 

CD:llä on 14 vuorokauden palautusoikeus, jonka kuluessa toivon myös tukivaihtoehdon toteutuessa maksun pankkitilille. Muistakaa lähettää myös postiosoitteenne.

 

Aika kiitosten – merkeissä

Petter Pulkkinen




1. Proud Age

”Proud Age on visionääristä vallankumousta arvokkaan vanhuuden puolesta. On aika nähdä rypyt kauniina, tehdä vanhustyöstä tavoiteltu ala ja luoda Suomelle uusia menestystarinoita ikääntyneiden hyvinvointia tukemalla.”
http://www.proudage.fi


Revontulet kävivät antamassa esimakua taidoistaan jo tiistai-iltana Suomikerholla. Kerhon ohjelmaan kuuluvat mm. Taivas on sininen ja valökoinen, Tuoll' on mun kultani, Ruohonkorren lailla, Wäylä-Willen kehtolaulu, Tuulet/Konevitsan kirkonkellot, Ave Maria, Panis angelicus, Kriastallilähde ja Swing low, sweet chariot.


3. Pärnussa hoitoja ottamassa 24.2.-1.3.

Lähdimme sunnuntaina 24.2. Pärnuun Viikingkylpylähotelliin omalla autolla ja Eckerö Linen uudella Finlandialla. Meillä oli auto täynnä tavaraa, mm. vessanpönttötuoli ja pyörätuoli.

Me olemme olleet Viikingissä vuodesta 2009 lähtien pari kertaa vuodessa. Hotelli järjestää meille aina saman huoneen, C441, jotta tuntisimme olomme kotoisaksi ja osaisimme ”kotiimme”. Olimme kesällä 2009 olleet muutaman päivän hotellissa ja siivoojat olivat seuranneettoimiamme ja joutuneet Eevan oksentelun takia osallistumaan myös siivoustalkoisiin. Tilannettamme kuvasi parhaiten eräs siivooja, joka tuli viimein ystävällisesti ja kohteliaasti sanomaan meille: ”Tämä on kyllä kylpylähotelli eikä sairaala.” Lämpimät kiitokset siivoojille kaikesta avusta vuodesta 2009 lähtien.

Hotellissa on saunojen lisäksi poreallas ja uima-allas on 28 C ja Eeva uskaltaa mennä niihin ja nauttia niistä. Ja mikä tärkeää: Eeva tunnistaa lääkärit ja hoitohenkilökuntaa

Meillä oli joka päivä 3 hoitoa: suolahuone (puoli tuntia). parafiinihoito (lämpimät levyt selkään ja vällyn alla puoli tuntia) ja selkä-, ristiselkä ja jalka hieronta (vuorotellen eri päivinä 20 min. kerralla).

Maanantai-iltana olimme kuuntelemassa dueton( viulisti ja hanuristi) esittämää ukrainalaista ja mustalaismusiikkia hotellin ravintolassa ja keskiviikkoiltana Arja Havakkaa. Torstai-iltana olimme hotellin baarissa hyvin järjestetyssä karaokeillassa

Torstaina kävimme kauppahallista ostamassa kotiin tuotavaksi hapankurkkuja, hapankaalia ja karpaloita sekä Selveristä seljanka-, hapankaali- ja sardiinisäilykkeitä.

Matkat ja hoidot luonnollisesti väsyttävät Eevaa - mutta toisaalta ne virkistävät vielä enemmän ja auttavat jaksamaan reissun jälkeen

Lämpimät kiitokset Viikingin henkilökunnalle erinomaisesta palvelusta ja avusta sekä monille tapaamillemme hotellin vieraille mukavista ja voimaannuttavista keskusteluista ja kaikesta avusta. Lämpimät kiitokset myös Eckerö Linen henkilökunnalle.

Kotiin tullessamme menimme laivalla syömään itsepalveluravintolaan. Kassa tarjoutui heti tuomaan tilaamamme ruuat pöytäämme. Kun olimme ruokailun lomassa menossa hakemaan lisää vettä, kassa ”komensi” meidät palaamaan pöytäämme ja toi meille ystävällisesti vettä ja tarjoutui tuomaan muutakin, jos jatkossa tarvitsisimme jotain.

Et voi päättää kovista ajoista ja sateisista päivistä,

mutta voit varautua siihen, että tulet niistä selviytymään.

(Positiivarit)



4. ELDEM-projekti: Muistisairaiden henkilöiden hyvinvointi ja turvallinen ympäristö

Esittely: 

http://www.eldemproject.eu/fin/g21s25

Materiaalia:
www.eldemproject.eu



6. Terveisiä Las Palmasin matkalta 5-19.1.2013
                  Eevan ja Petterin iso lohi 

10.1. klo 23.30 Las Palmas/hotelli Concorde

Perjantai-iltana kotona Eevaan iski flunssa, joten yöllä ei paljon nukuttu.
Lauantai-aamuna klo 5 aloin pakkaamaan ja Eevan herätin klo 6. Klo 7 jälkeen lähdimme ajamaan lentokentälle
Tavaraa jouduin karsimaan, mutta siitä huolimatta sitä tuli 40 kg eli iso matkalaukku, iso reppu ja olkalaukku. Kotiin jouduin jättämään mm. tietokoneen, joten kirjoitan tätä Eevan nukkumaan saatuani hotellin aulassa. Ä- ja ö-kirjaimia tulee kartettua, koska ne vaativat 3 painallusta.

Lentokentille olin toivonut pyörätuoleja liikkumisen helpottamiseksi. Helsinki-Vantaan kentällä saimme pyörätuolin ja mukavasti pääsimme liikkumaan. Turvatarkastuksen jälkeen menimme Eevan kanssa kaakaolle ja kahville. Juomapaikkaa järjestäessämme eräs herrasmies tuli tarjoamaan apuaan ja siinä samalla tarjoutui mahdollisuus mukavaan ja antoisaan keskusteluun.

Koneeseen meidät ohjattiin ensimmäisenä ja meille oli varattu ensimmäiseltä riviltä ikkunapaikat, koska Eevan tulee turvallisuusmääräysten mukaan istua ikkunapaikalla. Lennon aikana saimme kaikkea mahdollista palvelua, mistä lämpimät kiitokset Finnairin henkilökunnalle!

Lentokoneen vessat eivät tunnetusti ole liialla tilalla pilattuja. Siten meidän kolmen, herra Alzheimer kolmantena, siellä toimiminen vaati melkoista akropatiaa. Hyvin kuitenkin selvisimme.

Gran Kanarian kentällä meitä kohtasi yllätys. Hetken kentällä koneessa odotettuamme lentoemäntä tuli pyytämään katsomaan, onnistuisiko meidän poistuminen heidän järjestelyillään. Ulko-oven eteen oli ajettu auto, jonka matkustajatila oli nostettu oven tasolle, joten voimme täysin tasaista tasoa pitkin hivuttautua hitaasti (Eeva jäykistynyt pitkän lennon aikana) autoon. En kehdannut sanoa, että eihän meillä kotonakaan ole näin tasaista vanhassa talossa.

Kentän tasoon päästyämme laitoimme Eevan pyörätuoliin ja kuvittelin, että minä voin työntää pyörätuolia. Minulle tehtiin kuitenkin heti selväksi, että minä saan koskea Eevaan, mutta en lainkaan pyörätuoliin. He hoitavat pyörätuolin kuljettamisen.

Haimme matkalaukun ja menimme taksiasemalle. Saatuamme Eevan taksiin kiittelin avustajamme todella erinomaisesta palvelusta. Taksi lähti kiidättämään meitä reipasta vauhtia kohti Las Palmasia ja hotelli Concordea.

Hiukan huumoria sallittaneen tähän väliin. Espanjassa työttömyys on 25%. Eihän se nyt siksi sovi lainkaan, että joku suomalainen tulee tänne ja rupeaa ensi töikseen viemään lentokenttäavustajalta hänen työtään (= yrittää työntää pyörätuolia)

Lisää terveisiä Las Palmasista jonakin lähiyönä.

Lämpimin terveisin
Petter&Eeva
klo 19 oli 21 C


13.1.
klo 23.25 Las Palmas/hotelli Concorde

Eevan flunssa alkoi hellittää perjantaina ja nukkuminen on sujunut paremmin.

Päivärytmimme on muotounut suunnilleen seuraavanlaiseksi.

Aamulla n. klo 9 käyn hakemassa aamiaisen ja kuumavesitermarin huoneeseen. Termaria odottaessani juon 6. kerroksen ravintolaterassilla kupin kahvia ja syön alkajaisiksi vähän pekonia, kananmunaa, tomaattia ja kurkkua. Samalla nautin upeasta rantamaisemasta ja lämpimästä t-paitailmasta.

Huoneessa syömme Eevan kanssa monipuolisen ja terveellisen aamiaisen lääkkeineen ja lisäaineineen.
Aamiaisen ja aamutoimien jälkeen Eeva jatkaa nukkumista ja minä lueskelen sillä aikaa. Välillä Eeva herää ja otamme välipalaa ja Eeva jatkaa nukkumista.

Illalla klo 17-21 välillä pääsemme kävelemään rantabulevardille ja ihailemaan merimaisemaa. Usein kävelemme Suomi-kerholle tai Ankkuriin (toinen suomalainen paikka) kuuntelemaan musiikkia, herkuttelemaan, jutustelemaan ja saamaan hyviä neuvoja. Jossain vaiheessa iltaa käymme tarvittaessa syömässä vielä jossakin mukavassa rantapaikassa.

Torstai-iltana kävimme turistikirkon suomalaisessa jumalanpalveluksessa, joka päättyi Maa on niin kaunis -lauluun. Sen jälkeen osallistujille oli tarjolla kirkkokahvit.

Eevalle musiikki on tärkeää. CD-soittimemme hajosi ja saimme heti hyvää apua uuden hankinnassa.

Samoin olemme saaneet runsaasti apua eri tilanteissa monilta ihmisiltä, mistä lämpimät kiitokset kaikille auttajille!!!

Myös hotelli Concorden johtaja kävi juttelemassa ja kyselemässä, miten pärjäämme. Kerroin, että olemme tosi tyytyväisiä hotellin palveluihin. Johtaja pyysi ottamaan yhteyttä, jos tarvitsemme jotain apua.

Mitäkö mm. lueskelen?
Ennen joulua kirjoitin joulupukille ja toivoin Aku Ankan 1951-52 näköispainoksia. Ilmeisesti olen ollut kiltti, koska sain myös kirjat lahjaksi. Täällä minulla on mukana osa II. Jouluna aloittaessani ensimmäistä kirjaa heti ensimmäinen Aku Ankan juttu oli tuttu. Ensimmäinen Aku Ankka ilmestyi näytenumerona jouluna 1951. Naapurin Jussilla oli tämä Aku Ankka ja minä olin saanut 7 vuotiaana lukea sen, kuten myös monia muita Jussin Aku Ankkoja myöhempinä vuosina.

En juuri muista edes eilisen tapahtumia. Siksi on lohdullista tietää, että todella tärkeät asiat (kuten em. Aku Ankan v. 1951 juttu) säilyvät edelleen hyvin muistissa.

Sähköpostiini tuli juuri Positiivarien
Aamun ajatus:
Katso kaikkea kuin näkisit sen joko
ensimmäistä tai viimeistä kertaa.
Silloin elämäsi tällä maapallolla
on täynnä iloa.
-Kendall Hailey

Lämpimin terveisin
Petter&Eeva


18.1. klo 22.20 Las Palmas/hotelli Concorde

Maanantai- ja tiistai-iltana kävimme totuttuun tapaan Suomi-kerholla herkuttelemassa (lämpimät kiitokset ylimääräisistä silliannoksista Eevan verenpaineen nostamiseksi!), jutustelemassa tuttujen kanssa sekä kuuntelemassa musiikkia ja karaokea.

Keskiviikkoiltana Göteborgin suomalais-espanjalaiset kutsuivat meidät mukaan synttärijuhliin suomalais-espanjalaiseen Maravillan ravintolaan. Ruoka ja juomat olivat erinomaisia ja 6 hengen seurue piti myös meistä hyvää huolta ja iltamme Eevan kanssa kului muiden kanssa rattoisasti. Lämpimät kiitokset koko porukalle.

Synttäreihin osallistuivat myös Göteborgin Suomi-radion, Souvarien ( www.souvarit.fi ) Riitta ja Kauko Railovaara. Souvarien sivuilta pääsee kuuntelemaan heidän radiolähetystään perjantaisin klo 19-21.15. ja viikon ajan edellistä lähetystä. Heillä on yli 30 000 musiikkikappaletta, joista kuulijat voivat valita toivekappaleitaan. Souvarit=Koskenlaskijat Kaikki me olemme souvareita (ainakin jossakin vaiheessa). 

Torstai-iltana menimme klo 18 turistikirkkoon, jossa oli suomalainen kansanlaulukirkko ja kirkko oli tupaten täynnä. Meille tuotiin heti ystävällisesti tuolit, jotta pääsimme istumaan.

Jumalanpalveluksessa laulettiin Kansanlaulukirkko-vihkosen laulut. Anna-Mari Kaskinen oli tehnyt hengelliset sanat seuraaviin kansanlauluihin:
1. Kamanat kohottukohot
2. Saunavihdat
3. Tuonne taakse metsämaan
4. Tääll yksinäni laulelen
5. Kotimaani ompi Suomi
6. Metsäniityn orvokkeja
7. Arvon mekin ansaitsemme
8. On suuri sun rantas autius
9. Täällä pohjantähden alla
10. Tuuditan tulisoroista
11. Tein minä pillin pajupuusta.

Laulu raikui, koska kansanlaulujen sävelmät olivat todella tuttuja useimmille. Kun sävelmät ovat lapsuudesta saakka tuttuja, niin laulaminen onnistuu heti, vaikka sanat ovat uusia.

Tätä vihkosta ja ideaa toivoisi hyödynnettävän useamminkin, niin mukavalta, kotoiselta ja todella sydämeen käyvältä se tuntui.

Kuten viikkoa aikaisemminkin, niin Jumalanpalvelus päättyi nytkin Maa on niin kaunis -lauluun ja kirkkokahveihin. Saimme Eevan kanssa erityispalvelun, meidän ei tarvinnut jonottaa kahvia, vaan meille varattiin paikat ja tuotiin kahvit ja autettiin Eevan aterioinnissa. Lämpimät kiitokset kaikille avusta.

Meille oli kertynyt jo kymmenkunta tuttua, joiden kanssa juttelimme kahveilla kuulumisia. Viimeisten kanssa poistuimme ja kävimme toribaarissa yhdessä nauttimassa lasilliset punaviiniä.

Sieltä jatkoimme Eevan kanssa kävelyä pitkin rantabulevardia, söimme välipalaksi hampurilaisen ja menimme Ankkuriin kuuntelemaan hetkeksi karaokea. Paikka oli tupaten täynnä, mutta meille järjestettiin heti paikat, mistä kiitokset. Göteborgilaisia oli myös karaokea laulamassa ja meidän iloksemme eräs heistä lauloi kappaleen Eeva, mistä erityiskiitokset.

Meille kertyi Eevan kanssa illan aikana kävelyä 3 kilometriä. Kun ensimmäisenä Las Palmasissa oloiltana yritimme mennä kiinalaiseen ravintolaan syömään, meiltä meinasi jäädä menemättä, koska olisi pitänyt nousta 5 normaalia porrasta, mutta hän ei pystynyt nousemaan. Vasta omistajan tultua avuksi onnistuimme pääsemään ravintolaan. Kahden viikon rantakävely ja lämmin on siis todella merkittävästi nostanut Eevan kävelykuntoa.

Huomenna lauantaina lähdemme sinnittelemään kotia kohti.

Lämpimin terveisin
Petter&Eeva


20.1. klo 23.25 kotona

Lauantaiaamuna kävin totuttuun tapaan klo 9 hakemassa aamiaisen huoneeseemme. Nautimme sen lääkkeiden kera ja Eeva jatkoi nukkumista ja minä jatkoin pakkaamista.

Klo 11.30 herätin Eevan teimme aamutoimet ja pukeuduimme. Kiiteltyämme vuorossa olleen siivoojan ja vastaanottohenkilöstön pakkauduimme taksiin klo 12.20 ja parinkymmenen minuutin kuluttua olimme lentokentällä.

Lentokentällä pyörätuolihenkilöstö hoiti meidät erinomaisesti eri vaiheiden läpi. Juuri ennen koneen lähtöä kävimme vielä lentokentän invavessassa ja nautimme sen avarista tiloista.

Lentomatka sujui hyvin Finnairin henkilöstön huolehtiessa meistä ja meidän vessaoperaatiosta. Olin varannut hedelmiä ja suolaista välipalaa ja niitä nautimme vähän kerrassaan tarjotun lounaan lisäksi koko matkan ajan. Välillä hieroin Eevaa eri vaiheissa.

Helsinki-Vantaan kentällä oli mukava kaveri pyörätuolin kanssa vastassa ja liikkuminen terminaalissa sujui mukavasti.

Aake Kalliala kertoi aikoinaan, että hän sai kerran  kaverinsa kanssa todella suuren kalan. Kala oli niin hirveän suuri, että he söivät kyläläisten kanssa sitä viikon - ja sen jälkeen se vielä karkasi.

Tämä Las Palmasin matka olisi meille onnistuessaan todella iso "lohi"  ja se todella onnistui eli saimme "lohen" ylös.

Aake Kalliala onnistui kahdestaan pyytämään kaverinsa kanssa ison kalan, jota sitten kymmenet ihmiset söivät. 
Kun taas meidän "lohen" ylössaamiseen tarvittiin kymmeniä ihmisiä (vain pieni osa mainittu oheisessa tekstissä) ja me Eevan kanssa kahdestaan söimme sitten koko "lohen". 

Varmemmaksi vakuudeksi vielä pari asiaa, jotka antanevat lisäkäsitystä meidän "lohen" suuruudesta.

Meillä oli auto odottamassa lentokentän parkkitalossa, mutta minä olin niin tohkeissani suuresta "lohestamme", että minä en muistanut enää, missä meidän automme oli. Pyörätuoliauttajamme löysi automme, mistä lämpimät kiitokset hänelle.

Kotipihaan tultuamme tuntui mukavalta, kun auraaja oli aurannut tiemme ja naapurimme tehneet muut lumityöt. 

Eevan osalta "lohemme" suuruus näkyi siten, että kun hän kahdelta yöllä pääsi omaan sänkyyn, hän nukkui (vessakäyntejä lukuunottamatta) kuin "tukki" sunnuntaihin klo 15.30 saakka eli 13,5 tuntia. Eeva ei ole koskaan sairautenssa aikana nukkunut niin hyvin ja pitkään!!! 

Eevan herättyä ja syötyämme teimme pyörätuolin kanssa 45 minuutin pikavisiitin matkamessuille.

Päivän päätteeksi saunoimme kahden viikon tauon jälkeen inrapunasaunassa (kuva Artikkelit-sivulla Hesarin jutun yhteydessä)  ja herkuttelimme messuilta ostamillamme herkuilla.

Ystävällisin terveisin
Petter&Eeva 


7. Elisa-vahti (10 euroa/kk)
Meillä Eevan päivälepojen aikana makuuhuoneessa Elisan kamera kuvaa Eevaa ja saan känykkääni 10 sekunnin välein kuvan hänestä. Eevan herääminen ja ylösnousu kestää 5-15 minuuttia, joten ehdin hyvin Eevan luokse ennenkuin hän on ylhäälläkään. Myös reissussa ollessamme voimme tarvittaessa katsoa kännykästä, mitä kotiin kuuluu.



8. Himalajan suolavalaisin
Myy mm. Life-luontaistuoteketju, hinta 20 euroa.
Myyjän antamaa tietoa:
* Parantaa huoneilman laatua
* Neutralisoi haitallista sähkösäteilyä
* Auttaa unihäiriöissä
* Lievittää hermostuneisuutta
* Sopii hyperaktiivisten lasten yövaloksi
Huoneilmassa on runsaasti haitallisia positiivisia ioneja, joita muodostavat elektroniset laitteet kuten TV, tietokone, kännykät, lämmittimet ym. Myös tupakansavu vapauttaa ilmaan  positiivisia ioneja.
Suolavalaisimet toimivat luonnollisina ionisaattoreina, kehittäen negatiivisia ioneja. Vaikutus on vastaavanlainen kuin kulkeminen ulkoilmassa suolaisen meren rannalla tai myrskyn jälkeen. Negatiivisesti varautuneessa ilmassa on helpompi hengittää ja pölyä ei leijaile niin paljon ilmassa, mistä on erityisesti apua allergikoille ja astmaatikoille.  

Meillä Eevan kanssa on suolavalaisin olohuoneessa ja makuuhuoneessa (yöllä sängyn alla: helpottaa liikkumista, mutta ei häiritse nukkumista)