Ajankohtaista

Risto Linturi: Koronan jälkeinen maailma!

Post Corona World!

Kunnollinen ennakointi auttaa monessa murrostilanteessa. Nyt huomataan, miten erilainen on SARSin koskettamien maiden reaktio tähän meneillään olevaan tapahtumasarjaan. Kiinassa ensimmäinen aalto saatiin sammumaan tehokkain ja mittavin eristystoimin, Singaporessa kirurgimaisella tarkkuudella ja kuuliaisuudella, Etelä-Koreassa massiivisella teknologisella kyvykkyydellä, testaamisella ja ennakoivalla pandemiaharjoituksella. Hongkong on estänyt taudin leviämisen varomalla kanssaihmisten tartuttamista - käyttämällä maskeja. Eurooppa ei nyt ole mihinkään näistä metodeista kyennyt ja tartuntojen osuus ylittää monin verroin jo ne maat, joihin tämä ensimmäisenä osui.

Maailma ei ole entisensä tämän jälkeen. Valtioiden ja yhteisöjen onnistumisesta riippuu, kuoleeko tähän lopulta miljoonia vai kymmeniä miljoonia. Onko talouden murros Suomen 90-luvun lamaa lievempi vai pahempi ja muuttaako tämä rakenteita ja omaisuuksien siirtoa enemmän sotien kuin finanssikriisien tavoin. On kuitenkin ilmeistä, että arvomaailmaa myöten muutoksia tulee. "Fake News" ei enää houkuta, varovaisuus ja tosiasioiden kunnioitus kasvaa.

Katsotaan muutamia asioita hieman tarkemmin ja kannattaa nyt huomata, että tämä SARS-CoV-2 jäänee vaivaamaan meitä yhä uusina aaltoina, joiden aiheuttamien häiriöiden kanssa on opittava tulemaan toimeen:

Tuotantojärjestelmä: on ilmeistä, että kaikenlainen tavaroiden, komponenttien ja raaka-aineiden saatavuus globaaleissa ketjuissa on häiriintynyt force major -tyyppisistä syistä. Tuotannon kotiuttaminen näyttää yhdeltä kehityssuunnalta. Teknologiamielessä tämä puoltaa mm. 3D-tulostusta, sisäviljelyä ja muita pienuuden ekonomian ratkaisuja.

Logistiikka ja kauppa: henkilövaltaiset toiminnot ovat herkkiä ja suuntaus kohti robotisoituja varastoja, kuljetuksia ja jakelua voimistunee.

Tietoliikenne ja automaatio: etätyö, etäpalvelut, etäviihde - näihin kaikkiin totumme eristyksissä ja kynnys etäkohtaamisiin madaltuu.

Terveydenhuolto: Ouran sormus on varoittanut yhtä ensimmäisistä Suomen koronapotilaista. Näyttää ilmeiseltä, että tapahtumat suosivat etädiagnostiikkaa ja itsediagnostiikkaa sekä itselääkintää. Terveydenhuoltojärjestelmä joutuu myös kehittämään palveluitaan kohtaamisten minimoimiseksi.

Opetus ja koulutus: etäopetus ja etäkoulutus saavat selkeän buustin ja nekin, joilla ei aiemmin ole ollut halua näitä oppimisen muotoja kokeilla tai edistää, joutuvat nyt siihen suuntaan etenemään.

Talousjärjestelmä: kaikenlainen puskuroituminen muuttuu tärkeämmäksi. On mahdollista, että valtioiden on puututtava merkittävällä tavalla talouteen, jotta omaisuudet eivät jakautuisi kriisissä kestämättömässä määrin eriarvoisuutta lisäten. Tämä lienee kohta, jossa eri valtiot valitsevat toisistaan hyvin erilaisia malleja ja kiistat ovat suurimmat.

Varautuminen ja turvallisuus: häiriöt kasvattavat kansalaisten halua panostaa varautumiseen sekä henkilökohtaisella tasolla että organisaatioiden ja yhteiskuntien tasolla. Ymmärretään, ettei varautuminen tarkoita ainoastaan sotilaalliseen varustautumiseen panostamista.

Ennakoinnin merkitys: riskitietoisuus kasvaa, ja laadukkaan ennakoinnin merkitys toivottavasti nähdään nykyistä paremmin. Itse koen tämän lyhyeksi pintaraapaisuksi ja toivoisin, että tästä Post Corona World - Koronan jälkeinen maailma! -tarkastelusta kiinnostuttaisiin niin paljon, että tämän voisi tehdä kattavan analyyttisen raportin muotoon. Rungon lähtökohta voisi olla Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037.


Opettavainen tarina

Eräänä päivänä iäkäs professori pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajan käytöstä 15 hengen ryhmälle, joka koostui suurten pohjois-amerikalaisten yritysten johtajista. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta ja professorilla oli tasan tuntu käytettävänään.

Seisoen yritysjohtajien edessä, tarkastellen jokaista osanottajaa professori sanoi: ”Teemme pienen testin.”

Hän otti pöydän alta hyvin suuren lasipurkin, jonka asetti eteensä pöydälle. Sitten hän kaivoi esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä, jotka hän laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä, eikä sinne olisi voinut lisätä enää yhtään kiveä, professori katsoi ”oppilaitaan” ja kysyi: ”Onko purkki nyt täynnä?” Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: ”Kyllä.”

Odotettuaan muutaman sekunnin professori kysyi: ” Oletteko varmoja?” Tämän sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän purkin, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aina purkin pohjalle asti.

Sitten professori kysyi jälleen: ”Onko purkki nyt täynnä?” Hänen älykkäät kuuntelijansa alkoivat ymmärtää ”leikin” juonen. Yksi heistä vastasi: ”Luultavastikaan ei.” ”Hyvä”, sanoi professori kumartuen nostamaan pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, jolloin hiekka valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin.

Taas kerran hän kysyi: ”Onko purkki nyt täynnä?” Tällä kertaa kuuntelkijakunta vastasi epäröimättä: ”Ei!”

”Hyvä”, sanoi professori. Ja kuten kaikki osasivat odottaakin, professori otti kannullisen vettä, jolla hän täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijaryhmää ja kysyi: ”Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?”

Eräs kuulijoista vastasi: ”Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden tapaamisen tai kokouksen.”

”Ei”, sanoi professori. ”Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme on seuraava: Jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan!

Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien miettiessä asiaa. Professori jatkoi: ”Mitkä ovat suuria kiviä teidän elämässänne? Onko se terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mistä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain ihan muuta?

Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisinä elämänsä purkkiin. Muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiksi toisarvoiset pikkuasiat  (soraa ja hiekkaa), täytämme elämämme pelkillä sivuseikoilla, ei meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille.

Älkää siis unohtako kysyä itseltänne toisinaan, mitkä ovat teidän elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne sitten ensin purkkiin.”

Professori heilautti hymyillen kättään kuulijoilleen ja poistui salista.

Mesimarja 24.5.2019

Me on pihalle istutettu mesimarjaa. 2000-luvun alkuvuosina saimme hyvin satoa ja teimme myös mesimarjalikööriä. Mesimarja vaatii kahta eri lajiketta pölytykseen ja ilmeisesti vuosien myötä lajikanta yksipuolistui, kukki hyvin, mutta ei tullut satoa. Hankimme taimitarhalta eri lajikkeita, mutta ei ole vielä ruvennut tekemään juurikaan satoa (muutama pieni marja). Mesimarja tekee parhaiten satoa Kuopion ja Kemin välisellä vyöhykkeellä (=pölytys onnistuu parhaiten sopivasta kosteudesta johtuen). Mesimarja viihtyy parhaiten kosteassa maastossa, mutta se on huono kilpailemaan valosta muiden kostean paikan rehevien kasvien kanssa. Koulupoikana olin paljon lehmipaimenessa ja siellä opin, että mesimarjalle paras paikka luonnossa on kannon kuve: juuret ovat kosteassa ja kantoon kiipeämällä saa myös valoa. Meillä on pihalla myös jalomaarainta (Mesimarjan ja Alaskan mesimarjan risteytys), josta saa edes vähän satoa, mutta marja ei ole ihan yhtä hyvän makuinen kuin mesimarja (sisältää yli 200 aromiainetta). Ennen vanhaan sanottiin, että "suurta kalaa kannattaa pyytää, vaikka ei saakkaan". Meillä on mesimarjan kanssa vähän sama tilanne.



 




STM:n juhlaseminaari  ( 14.2. Finlandia-talo)  :

Onko maallamme malttia ikääntyä arvokkaasti? Parasta elämää kotona III 

http://videonet.fi/web/stm/20190214/ 

Osallistuimme Eevan kanssa antoisaan  seminaariin yhdessä 500 asiantuntijan kanssa. 


Seminaarin pj, prof. Jaakko Valvanne ja Eeva




Amialife - Kunto- ja muistiasema

http://www.amialife.fi/