Ajankohtaista

31.5. Omenapuut alkavat kukkia

Aikasempien keväitten tapaan kertauksena:

Koivunmahlan ottaminen, säilöminen ja käyttö

Meillä koivunmahla tippumassa Espoossa. Mitä pohjoisempana ollaan, sitä myöhemmin mahla rupeaa valumaan.

Olemme vuodesta 1980 eli nykyiseen kotiimme muutosta saakka (40 vuotta) ottaneet mahlaa pihakoivuistamme. Jos meillä ei olisi omia koivuja, niin vuokraisin lähellä olevalta maanomistajalta mahdollisimman suuren koivun. Mitä suurempi koivu, sitä makeampaa ja terveellisempää mahlaa.

Mahlaa voi ottaa keväisin n. 4-5 viikon ajan ja sen ottaminen päättyy muutamaa päivää ennen koivun hiirenkorvalle tuloa, jolloin mahla alkaa tulla happamaksi.

Poraa alle sentin poralla 3-4 sentin syvyinen reikä mahdollisimman suuren koivun (makeampaa) pohjoiselle tyvelle sille korkeudelle, että astia mahtuu reiän alle. Astian on hyvä hyönteisten takia olla kannellinen/suljettava. Reiästä astiaan lyhyt elintarvikekäyttöön soveltuva letku.

Itse laitan lumikolan koivun tyvelle suojaamaan, ettei mistään suunnasta aurinko pääse lämmittämään mahla-astiaa (mahla rupeaa herkästi käymään) ja samalla se pitää myös koivun tyven viileänä.

Lunta on hyvä laittaa mahla-astian ympärille, missä sitä on. Lumisina talvina laitoin styroxia ja pressua johonkin sellaiseen paikkaan lumen päälle, missä luonnostaankin sitä on enemmän ja pitempään.

Jos ei ole lunta, niin mahdollisimman kylmää vettä ilmojen lämmetessä isoon astiaan ja mahla-astia siihen. Samoin jos lunta on vähän, niin laita se ympärysastiaan.

Tyhjennä mahla-astia kaksi kertaa päivässä. Jos mahla yöpakkasilla jäätyy, niin heitä jäähileet pois, ne ovat pelkkää vettä.

Koivu on niin fiksu, että se huomaa heti, että olet viemässä sen mahlaa ja se rupeaa toimimaan vuodon pysäyttämiseksi. Kun mahlan tulo alkaa hyytymään, sulje reikä puutapilla (ja katkaise kuoren tasalta siten, ettei jää ulkonevaa) ja poraa uusi reikä. Mahlaa voi hyvin juoksuttaa koko mahlantulon (n. 30-50 l) ajan koivun siitä kärsimättä.

Mahlaa voi ottaa myös samana talvena kaadetun koivun kannosta omistajan luvalla. Lumikola tms. on hyvä kannon suoja. Poraa reikä kannon pohjoiskylkeen ja tee muut asiat kuten edellä.

Koivunmahla sisältää ksyloosia (ksylitolin raaka-ainetta), C-vitamiiniä, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, mangaania, sinkkiä, seleeniä ja fosforia. Määrät ovat pieniä, mutta elimistö pystyy hyödyntämään ne nopeasti. Mahla on tasa-aineista siten, että mitä makeampaa se on, sitä enemmän siinä on myös muita em. aineita.

Helpoin tapa säilöä mahla on laittaa se välittömästi pakkaseen. Tällöin myös mahlan oma maku säilyy muuttumattomana. Jääkaapissa mahla säilyy n. vuorokauden ja 2-3 vuorokautta, jos siihen lisää marjamehua (happamat karpalo ja puolukka parhaita, mutta muutkin käyvät).

Kun mahlan ottaa pakkasesta, niin ensimmäisenä siitä sulavat ksylitolin raaka-aineet ja kun sitä maistaa, niin se on todella makeaa. Kun sitä tarjoaa ystävilleen ja kertoo, että meidän koivuista tulee näin makeaa, niin kaikki ovat kiireesti mahlaa tiputtamassa.

Meillä on pihassa iso mahlakoivu, josta myytäessä saisi n. 50 euroa. Olemme 40 vuotta ottaneet siitä mahlaa vähintään 30 litraa/v eli yhteensä yli 1200 litraa. Pihakoivuamme voisi sanoa jo arvopuuksi.

Jos mahlan otto kiinnostaa, mutta itsellä ei ole koivuja, niin ei ole vaikea päästä maanomistajan kanssa molempia osapuolia tyydyttävään vuokrasopimukseen. Vuokrakoivusta voisi tarvittaessa maksaa vaikka koivun hinnan (50 e) joka vuosi ja helposti pääsisi huomattavasti halvempaan hintaan kuin mitä joutuisi mahlasta ostettaessa maksamaan (10-12 euroa/litra). Tämä olisi myös ympäristöystävällistä, koska mahlakoivu olisi edelleen yhtä hienona koristamassa luontoa. Vanha kansakin jo sanoi, että ”lypsävää lehmää ei kannata tappaa”.

Me käytämme mahlaa keväällä ja kesällä ruokajuomana ja säästämme osan myös talveksi.

Lisätietoa mahlasta esim.

Susanna ja Arto Maaranen, Koivunmahla (Art House 2003) ja

Sami Tallberg, Christer Lindgren, Koivunmahlaa ja kaviaaria (2012)

 


Risto Linturi: Koronan jälkeinen maailma!

Post Corona World!

Kunnollinen ennakointi auttaa monessa murrostilanteessa. Nyt huomataan, miten erilainen on SARSin koskettamien maiden reaktio tähän meneillään olevaan tapahtumasarjaan. Kiinassa ensimmäinen aalto saatiin sammumaan tehokkain ja mittavin eristystoimin, Singaporessa kirurgimaisella tarkkuudella ja kuuliaisuudella, Etelä-Koreassa massiivisella teknologisella kyvykkyydellä, testaamisella ja ennakoivalla pandemiaharjoituksella. Hongkong on estänyt taudin leviämisen varomalla kanssaihmisten tartuttamista - käyttämällä maskeja. Eurooppa ei nyt ole mihinkään näistä metodeista kyennyt ja tartuntojen osuus ylittää monin verroin jo ne maat, joihin tämä ensimmäisenä osui.

Maailma ei ole entisensä tämän jälkeen. Valtioiden ja yhteisöjen onnistumisesta riippuu, kuoleeko tähän lopulta miljoonia vai kymmeniä miljoonia. Onko talouden murros Suomen 90-luvun lamaa lievempi vai pahempi ja muuttaako tämä rakenteita ja omaisuuksien siirtoa enemmän sotien kuin finanssikriisien tavoin. On kuitenkin ilmeistä, että arvomaailmaa myöten muutoksia tulee. "Fake News" ei enää houkuta, varovaisuus ja tosiasioiden kunnioitus kasvaa.

Katsotaan muutamia asioita hieman tarkemmin ja kannattaa nyt huomata, että tämä SARS-CoV-2 jäänee vaivaamaan meitä yhä uusina aaltoina, joiden aiheuttamien häiriöiden kanssa on opittava tulemaan toimeen:

Tuotantojärjestelmä: on ilmeistä, että kaikenlainen tavaroiden, komponenttien ja raaka-aineiden saatavuus globaaleissa ketjuissa on häiriintynyt force major -tyyppisistä syistä. Tuotannon kotiuttaminen näyttää yhdeltä kehityssuunnalta. Teknologiamielessä tämä puoltaa mm. 3D-tulostusta, sisäviljelyä ja muita pienuuden ekonomian ratkaisuja.

Logistiikka ja kauppa: henkilövaltaiset toiminnot ovat herkkiä ja suuntaus kohti robotisoituja varastoja, kuljetuksia ja jakelua voimistunee.

Tietoliikenne ja automaatio: etätyö, etäpalvelut, etäviihde - näihin kaikkiin totumme eristyksissä ja kynnys etäkohtaamisiin madaltuu.

Terveydenhuolto: Ouran sormus on varoittanut yhtä ensimmäisistä Suomen koronapotilaista. Näyttää ilmeiseltä, että tapahtumat suosivat etädiagnostiikkaa ja itsediagnostiikkaa sekä itselääkintää. Terveydenhuoltojärjestelmä joutuu myös kehittämään palveluitaan kohtaamisten minimoimiseksi.

Opetus ja koulutus: etäopetus ja etäkoulutus saavat selkeän buustin ja nekin, joilla ei aiemmin ole ollut halua näitä oppimisen muotoja kokeilla tai edistää, joutuvat nyt siihen suuntaan etenemään.

Talousjärjestelmä: kaikenlainen puskuroituminen muuttuu tärkeämmäksi. On mahdollista, että valtioiden on puututtava merkittävällä tavalla talouteen, jotta omaisuudet eivät jakautuisi kriisissä kestämättömässä määrin eriarvoisuutta lisäten. Tämä lienee kohta, jossa eri valtiot valitsevat toisistaan hyvin erilaisia malleja ja kiistat ovat suurimmat.

Varautuminen ja turvallisuus: häiriöt kasvattavat kansalaisten halua panostaa varautumiseen sekä henkilökohtaisella tasolla että organisaatioiden ja yhteiskuntien tasolla. Ymmärretään, ettei varautuminen tarkoita ainoastaan sotilaalliseen varustautumiseen panostamista.

Ennakoinnin merkitys: riskitietoisuus kasvaa, ja laadukkaan ennakoinnin merkitys toivottavasti nähdään nykyistä paremmin. Itse koen tämän lyhyeksi pintaraapaisuksi ja toivoisin, että tästä Post Corona World - Koronan jälkeinen maailma! -tarkastelusta kiinnostuttaisiin niin paljon, että tämän voisi tehdä kattavan analyyttisen raportin muotoon. Rungon lähtökohta voisi olla Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037.


Opettavainen tarina

Eräänä päivänä iäkäs professori pyydettiin pitämään luento tehokkaasta ajan käytöstä 15 hengen ryhmälle, joka koostui suurten pohjois-amerikalaisten yritysten johtajista. Tämä luento oli vain yksi osa päivän tiiviistä ohjelmasta ja professorilla oli tasan tuntu käytettävänään.

Seisoen yritysjohtajien edessä, tarkastellen jokaista osanottajaa professori sanoi: ”Teemme pienen testin.”

Hän otti pöydän alta hyvin suuren lasipurkin, jonka asetti eteensä pöydälle. Sitten hän kaivoi esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä, jotka hän laittoi purkkiin yksitellen. Kun purkki oli täynnä, eikä sinne olisi voinut lisätä enää yhtään kiveä, professori katsoi ”oppilaitaan” ja kysyi: ”Onko purkki nyt täynnä?” Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: ”Kyllä.”

Odotettuaan muutaman sekunnin professori kysyi: ” Oletteko varmoja?” Tämän sanottuaan hän kumartui uudestaan nostaakseen pöydän alta pienemmän purkin, joka oli täynnä soraa. Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ravistellen hiukan suurta purkkia, jolloin sora valui kivien lomiin, aina purkin pohjalle asti.

Sitten professori kysyi jälleen: ”Onko purkki nyt täynnä?” Hänen älykkäät kuuntelijansa alkoivat ymmärtää ”leikin” juonen. Yksi heistä vastasi: ”Luultavastikaan ei.” ”Hyvä”, sanoi professori kumartuen nostamaan pöydän alta pikkuruisen rasian täynnä hiekkaa. Hän kaatoi hiekan suureen purkkiin, jolloin hiekka valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin.

Taas kerran hän kysyi: ”Onko purkki nyt täynnä?” Tällä kertaa kuuntelkijakunta vastasi epäröimättä: ”Ei!”

”Hyvä”, sanoi professori. Ja kuten kaikki osasivat odottaakin, professori otti kannullisen vettä, jolla hän täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijaryhmää ja kysyi: ”Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?”

Eräs kuulijoista vastasi: ”Se osoittaa meille, miten silloinkin, kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden tapaamisen tai kokouksen.”

”Ei”, sanoi professori. ”Se ei ole vastaus, jota etsin. Totuus, jonka opimme on seuraava: Jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan!

Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien miettiessä asiaa. Professori jatkoi: ”Mitkä ovat suuria kiviä teidän elämässänne? Onko se terveys? Perhe? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Tehdä sitä, mistä pitää? Opiskella? Rentoutua? Tai jotain ihan muuta?

Täytyy vain muistaa laittaa nämä kivet ensimmäisinä elämänsä purkkiin. Muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä ensimmäisiksi toisarvoiset pikkuasiat  (soraa ja hiekkaa), täytämme elämämme pelkillä sivuseikoilla, ei meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille.

Älkää siis unohtako kysyä itseltänne toisinaan, mitkä ovat teidän elämänne suuret kivet. Ja laittakaa ne sitten ensin purkkiin.”

Professori heilautti hymyillen kättään kuulijoilleen ja poistui salista.

Mesimarja 24.5.2019

Me on pihalle istutettu mesimarjaa. 2000-luvun alkuvuosina saimme hyvin satoa ja teimme myös mesimarjalikööriä. Mesimarja vaatii kahta eri lajiketta pölytykseen ja ilmeisesti vuosien myötä lajikanta yksipuolistui, kukki hyvin, mutta ei tullut satoa. Hankimme taimitarhalta eri lajikkeita, mutta ei ole vielä ruvennut tekemään juurikaan satoa (muutama pieni marja). Mesimarja tekee parhaiten satoa Kuopion ja Kemin välisellä vyöhykkeellä (=pölytys onnistuu parhaiten sopivasta kosteudesta johtuen). Mesimarja viihtyy parhaiten kosteassa maastossa, mutta se on huono kilpailemaan valosta muiden kostean paikan rehevien kasvien kanssa. Koulupoikana olin paljon lehmipaimenessa ja siellä opin, että mesimarjalle paras paikka luonnossa on kannon kuve: juuret ovat kosteassa ja kantoon kiipeämällä saa myös valoa. Meillä on pihalla myös jalomaarainta (Mesimarjan ja Alaskan mesimarjan risteytys), josta saa edes vähän satoa, mutta marja ei ole ihan yhtä hyvän makuinen kuin mesimarja (sisältää yli 200 aromiainetta). Ennen vanhaan sanottiin, että "suurta kalaa kannattaa pyytää, vaikka ei saakkaan". Meillä on mesimarjan kanssa vähän sama tilanne.



 




STM:n juhlaseminaari  ( 14.2. Finlandia-talo)  :

Onko maallamme malttia ikääntyä arvokkaasti? Parasta elämää kotona III 

http://videonet.fi/web/stm/20190214/ 

Osallistuimme Eevan kanssa antoisaan  seminaariin yhdessä 500 asiantuntijan kanssa. 


Seminaarin pj, prof. Jaakko Valvanne ja Eeva




Amialife - Kunto- ja muistiasema

http://www.amialife.fi/