Ajankohtaista

19.8.2020 Huvituksen omput alkavat olla kypsiä

Huvitusomenan mielenkiintoinen historia

Helsingin Sanomat/Anu Nousiainen (4.9.2017): "Kasvaako pihallasi aarre? Suomessa yritetään jäljittää kadonneiden omenalajikkeiden emopuita, ennen kuin ne häviävät kokonaan

VUONNA 1895 tapahtui kaikenlaista:

Pidettiin ensimmäiset kilpa-autoajot. Kirjailija Oscar Wilde tuomittiin pakkotyöhön homoseksuaalisista suhteista. HP-kastikkeen nimi rekisteröitiin. Pariisilaiset tungeksivat katsomaan maailman ensimmäistä elokuvaa.

Kaukana maailmanhistorian polttopisteistä muuan torppari Juho Korpela tökkäsi multaan omenan siemeniä. Omena oli peräisin läheiseltä suurtilalta Yläneellä Varsinais-Suomessa. Korpela oli ehkä puraissut hampaansa sen vaaleaan maltoon, tehnyt hedelmästä selvää parilla kolmella puraisulla, todennut sen mukavan makuiseksi ja hetken mielijohteesta päättänyt kylvää siemenet.

Ei tiedetä, mikä Korpelan syömä omena oli. Jokin ulkomaalainen varmaan. Tuohon aikaan Suomessa ei juuri muita kasvanut.

Siemenet itivät.

Juho Korpela istutti puuntaimet torppansa pihalle. Yhdestä niistä kasvoi komea omenapuu. Muutamien vuosien kuluttua se alkoi tuottaa hyvänmakuisia omenia, jotka kypsyivät aikaisemmin kuin muut.

Erikoista oli, että nämä uudet omenat olivat paremman makuisia kuin se, jonka siemenet Korpela oli kylvänyt. Omenat olivat ulkomuodoltaan kauniita, pyöreähköjä tai vähän pitkänpyöreitä ja silmään päin suippenevia. Kuori oli paksu ja kestävä. Malto mehukas ja murea.

Ja maku, se oli miellyttävällä tavalla imelän happoinen.

Sana Korpelan torpan omenista levisi. Muutkin halusivat samanlaisia. Oksista leikattiin jaloversoja, ja lopulta taimistot ryhtyivät monistamaan Korpelan puuta varttamalla.

Jossain vaiheessa omenalle annettiin nimikin: Huvitus.

Omenalajike Huvitus levisi Yläneeltä muualle Suomeen. 1940-luvulla se tunnettiin jo niin hyvin, että se otettiin mukaan hedelmänviljelyn perusteokseen nimeltä Suomen hedelmäpuut ja viljellyt marjat. Arvovaltaisten kirjoittajien mukaan Huvitus oli ”sangen herkullinen”.

Huvituksesta tuli monen lempiomena. Ja omenamaailmassa siitä kasvoi legenda.

Vuonna 1960 Korpelan torppa myytiin. Rakennukset purettiin. Puutarha villiintyi.

Huvitus-omenan emopuun kuviteltiin kuolleen. Vuonna 2009 omenatutkijat kuitenkin löysivät tontilta kuusten saartaman vanhan puuntyngän. Omenia se ei ollut tuottanut enää vuosiin, mutta se oli elossa.

Kuuset kaadettiin, ja puuvanhus alkoi kasvattaa versoja. Sitten ilmestyi muutama omenakin.

Geenitesteissä varmistui, että Huvitus-puiden emopuu oli löytynyt. Oli kulunut yli 110 vuotta siitä, kun Juho Korpela oli istuttanut sen.

Kaikki Suomen Huvitukset ovat Korpelan torpan pihapuun kopioita. Jokainen. Myös ne pienet taimet, joita myydään taimitarhoissa muoviämpäreissä muutamalla kympillä kappale.

Tämä voi kuulostaa hämmentävältä, mutta kaikki saman omenalajikkeen puut ovat geneettisesti toistensa identtisiä klooneja.

Joka kerta kun joku upottaa hampaansa Huvitus-omenaan, hän tekee aikamatkan Korpelan torpan pihaan ja vuoteen 1895, jolloin Oscar Wilde vangittiin homosuhteista."

 


Mesimarja 24.5.2019

Me on pihalle istutettu mesimarjaa. 2000-luvun alkuvuosina saimme hyvin satoa ja teimme myös mesimarjalikööriä. Mesimarja vaatii kahta eri lajiketta pölytykseen ja ilmeisesti vuosien myötä lajikanta yksipuolistui, kukki hyvin, mutta ei tullut satoa. Hankimme taimitarhalta eri lajikkeita, mutta ei ole vielä ruvennut tekemään juurikaan satoa (muutama pieni marja). Mesimarja tekee parhaiten satoa Kuopion ja Kemin välisellä vyöhykkeellä (=pölytys onnistuu parhaiten sopivasta kosteudesta johtuen). Mesimarja viihtyy parhaiten kosteassa maastossa, mutta se on huono kilpailemaan valosta muiden kostean paikan rehevien kasvien kanssa. Koulupoikana olin paljon lehmipaimenessa ja siellä opin, että mesimarjalle paras paikka luonnossa on kannon kuve: juuret ovat kosteassa ja kantoon kiipeämällä saa myös valoa. Meillä on pihalla myös jalomaarainta (Mesimarjan ja Alaskan mesimarjan risteytys), josta saa edes vähän satoa, mutta marja ei ole ihan yhtä hyvän makuinen kuin mesimarja (sisältää yli 200 aromiainetta). Ennen vanhaan sanottiin, että "suurta kalaa kannattaa pyytää, vaikka ei saakkaan". Meillä on mesimarjan kanssa vähän sama tilanne.



 




STM:n juhlaseminaari  ( 14.2.2019 Finlandia-talo)  :

Onko maallamme malttia ikääntyä arvokkaasti? Parasta elämää kotona III 

http://videonet.fi/web/stm/20190214/ 

Osallistuimme Eevan kanssa antoisaan  seminaariin yhdessä 500 asiantuntijan kanssa. 


Seminaarin pj, prof. Jaakko Valvanne ja Eeva




Amialife - Kunto- ja muistiasema

http://www.amialife.fi/