Rakkaudesta, kiitollisuudesta ja anteeksiantamisesta
1. Kiitollisuus on sydämen muisti
2. Tärkeintä elämässä on rakkaus.
3. Se joka ei voi antaa anteeksi muille, purkaa sillan joka hänen pitäisi ylittää. (/”Aug. Hepoaho”)
4. Jos voimisteluharjoituksissa joku sattumalta lyö ihomme rikki tai kuhmun päähämme, niin emme siitä vihastu emmekä rupea vastaisuudessa pitämään häntä salaisena vihollisenamme. Me tulemme varovaisiksi häneen nähden, mutta emme pidä häntä vihollisena emmekä epäile häntä. vaan rauhallisesti väistymme hänen tieltään. Näin tapahtukoon muillakin elämän kilpakentillä ja annettakoon auliisti anteeksi toisille samalla radalla kilpaileville. Kuten sanoin, käy silloin päinsä väistyä syrjään ilman suuttumusta ja harmia.
(Marcus Aurelius, 121-180, Rooman keisari 161-180; Itsetutkiskelua)
5. Jos joku rikkoo sinua vastaan, niin mieti heti huolellisesti, mikä käsitys hyvästä ja pahasta sai hänet tekemään sen. Sen selville saatuasi sinä tulet säälimään häntä etkä hämmästele taikka olemaan hänelle vihainen. Sillä sinulla on joko sama käsitys hyvästä kuin hänelläkin tahi ainakin samanlainen. Sinun on siis annettava hänelle anteeksi. Kolmas mahdollisuus on, että sinulla ei ole samanlaista käsitystä hyvästä ja pahasta. Siinä tapauksessa sinun on sitäkin helpompi suhtautua lempeästi rikkoneeseen
(Marcus Aurelius, 121-180, Rooman keisari 161-180; Itsetutkiskelua)
6. Unen ihanimman nähdä sain,
olit siinä, kuljit rinnallain.
Uni kaunis meitä kuljettaa
nuoruutemme aikaan ihanaan.
Käsi käteen painautuu,
tunteet uniharson lailla yhteen kietoutuu,
mut uni haihtuu niin kuin usva aina pois,
ei uni koskaan totta olla vois.
Sua rakkain koskaan löydä en,
sua kauan etsin, yksin harhailin.
Vain unissain mä nähdä sinut saan,
vain yö tuo mulle lohdun tullessaan.